Mannerheim-ristin ritarit
Sotilasmestari, varastonhoitaja.
Syntyi 1.10.1917 Juvalla, kuoli 10.2.1981 Haminassa, haudattu Haminaan Ristiniemen hautausmaalle.
Ritari 110, 10.2.1943, ylikersantti, joukkueenvarajohtaja JääkJ/III/JR 7.
Vanhemmat maanviljelijä Johannes Schadewitz ja Hilda Rouhiainen. Puoliso Meeri Annikki Huuhka k 2000. Lapset Aki Johannes (1951) rakennusmestari Vantaa, Kai Ari Ilkka (1954) rakennusmestari Kokkola.
Kansakoulu, varusmies JP 3 1939–40, JvAuK I jakso 1947, II jakso 1950.
Koulutusaliupseeri JR 9 1946–48, JP/JR 9 1948–52, JP 3 1952–57 ja KymJP 1957–66, komppanianvääpeli KymJP 1966–67, evp 5.12.1967.
Talvisota: ryhmänjohtaja JP 3 1939–40, ryhmänjohtaja ja joukkueenvarajohtaja JR 49 1940, Munasuo, Summa, Näykkijärvi, Viipuri, lomautettu toistaiseksi 17.7.1940. Jatkosota: joukkueenvarajohtaja JR 49 1941, JR 7 1941–42, JR 28 1942–43, joukkueenjohtaja JR 7 1943–44, Änkilä, Kilpola, Mustilanmäki, Ohta, Siiranmäki, Punnus, Vuosalmi, haavoittui 11.9.1941 Aleksandrovkassa, 3.5.1942 Lempaalassa ja 15.6.1944 Vuottaalla, kotiutettu 15.11.1944.
Välirauhan aikana ja sodan päätyttyä metsätyönjohtaja A Ahlström Oy, varastonhoitaja Haminan Satamalaitos 1967–80.
Haminan Aliupseerikerhon ampumajaoston puheenjohtaja 1956, Haminan Tarmon jäsen ja ampumahiihtäjien kouluttaja, Haminan Ampumaseuran jäsen ja nuorisojaoston ampumakouluttaja, Sotainvalidien Veljesliiton Haminan-Vehkalahden osaston jäsen, Haminan-Vehkalahden Sotaveteraanien jäsen.
Korpraali 7.10.1939, alikersantti 8.12.1939, kersantti 26.9.1941, ylikersantti 6.12.1942, vääpeli 11.6.1953, ylivääpeli 15.2.1962, sotilasmestari 6.10.1967.
MR 2, VR 3 mk, VR 4 tlk, VR 4 mk, VM 1, SVR M I kr, Ts mm, Js mm.
”Ylipäällikkö on pvm:llä 10.2.43 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi kersantti Einar Schadewitzin.
Kersantti Schadewitz osoittautui jo talvisodassa täysin pelottomaksi taistelijaksi. Sitä todistaa muun muassa monet kertomukset hänen toiminnastaan vihollisen hyökkäysvaunuja tuhotessaan. Samaa reipasta ja pelotonta toimintaa hän on jatkanut tämänkin sodan aikana, josta mainittakoon: Oravakydön maastossa kersantti Schadewitz oli ryhmänsä kanssa väijyksissä, kun vihollisen marssirivistö tuli tietä Vuosalmi–Oravakydön tienhaara. Tällöin hän avaamalla yllättäen tulen tuhosi rivistön alkupäässä ratsastaneet 8 upseeria, sai toiminnallaan rivistön sekasortoon ja esti sen yhtymisen Oravakydön tienhaaran maastossa olevaan pääjoukkoon. Vihollisen suorittaessa eräässä maastossa suurin voimin hyökkäyksen joukkojemme sivustaan, tuhosi kersantti Schadewitz kiivaassa lähitaistelussa kahden konekiväärin miehistöt vaikuttaen tällä teollaan ratkaisevasti taistelun tulokseen, jossa vihollinen kärsi huomattavia tappioita. Eräällä rintamanosalla [Riihiössä] suoritetussa vihollisen eteentyönnetyn tukikohdan valtauksessa kersantti Schadewitz kasapanoksella tuhosi pesäkkeen, joka suuresti haittasi partion toimintaa. Itse ensimmäisenä taisteluhaudassa edeten ja tehokkaasti konepistooliaan käyttäen hän vaikutti tukikohdan erittäin nopeaan tuhoamiseen viimeistä miestä myöten ja ilman vähimpiäkään omia tappioita. Samassa paikassa hieman myöhemmin suoritetussa väkivaltaisessa tiedustelussa toimi hän jälleen vapaaehtoisesti mukaan päästyään, iskuryhmän johtajana. Suureksi osaksi juuri hänen reippaan toimintansa ja neuvokkuutensa ansioksi on luettava n. joukkueen vahvuisen tukikohdan nopea valtaaminen jälleen ilman tappioita ja ainoastaan muutaman vihollisen päästessä pakenemaan. Kersantti Schadewitz on aina ollut valmis vapaaehtoisesti ottamaan vaikeimmat ja vaarallisimmat tehtävät ja suorittanut ne kylmäverisen rohkeasti ja päättävästi. Hänen esimerkkinsä on vaikeissa tilanteissa ratkaisevasti tehostanut joukon taistelumieltä.”