Mannerheim-ristin ritarit
Talonmies, ylikersantti.
Syntyi 29.7.1919 Iitissä, kuoli 1.3.1968 Helsingissä, haudattu Iittiin Vuolenkosken hautausmaalle.
Ritari 121, 1.8.1943, kersantti, tulenjohtoaliupseeri KrhJ/II/JR 25.
Vanhemmat talollinen Matti Tuomela ja Vilhelmiina Juhontytär Tuhkala. Puoliso 1) Kaisa Elisabeth Andersson ero 1951, 2) Helena Marjatta Penttilä.
Kansakoulu, varusmies JP 2 1939–40. Kuului Iitin suojeluskuntaan 1937–39. Kertausharjoitusvuorokausia 1941 yhteensä 15.
Talvisota: taistelulähetti JP 2 1939–40, Lipola, Kyyrölä, Oinala, Parkkilanlampi, Kämärä, Heinjoki, Näätälä, Kaplainmäki, Portinhoikka. Jatkosota: tulenjohtoaliupseeri JR 25 1941–43, kranaatinheitinryhmän johtaja 1943–44, apupalvelusmies HTK 12 1944, Nuijamaa, Suoju, Kentjärvi, Koikari, Juustjärvi, Mäntyselkä, Karhumäki, Voljärvi, Seesjärvi, Suurlahti, Summa, Kaukjärvi, Karisalmi, Pyöräsaari, Ihantala, haavoittui 23.8.1941 Rättijärvellä ja 4.10.1942 Suurlahdessa, kotiutettu 28.11.1944.
Ennen sotia maatyömies kotitilalla Iitin Vuolenkoskella, sotien jälkeen maatyömies Anderssonin maatilalla Valkealan Aitomäessä, rakennustyömies Helsingissä, talonmies Asunto Oy Paimenhuilunpolku 3, 5 ja 7 ja Tanotorventie 32 ja 34 Helsingin Kannelmäessä 1962–68.
Korpraali 6.12.1939, alikersantti 2.4.1940, kersantti 10.2.1942, ylikersantti 29.7.1944.
MR 2, VR 4 tlk, VR 4 mk, 2 VM 1, VM 2, Ts mm, Js mm.
”Ylipäällikkö on pvm:llä 1.8.43 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi kersantti Oiva Olavi Tuomelan.
Kersantti Tuomela on ollut sodan alusta lähtien kranaatinheitinjoukkueessa tulenjohtajana. Hänen monista ansioistaan mainittakoon: Ylitettäessä Suojujokea murtautui hän ensimmäisenä vihollisen asemiin tuhoten konepistoolillaan lukuisia vihollisia. Vielä samana päivänä hän vapaaehtoisesti osallistui partioretkeen, saaden aikaan huomattavaa sekaannusta vihollisen keskuudessa rohkeilla tuliylläköillään sekä toi palatessaan useita vankeja. Erään toisen taistelun aikana tuhosi kersantti Tuomela taaskin yksin erään vihollisen hallitsevan ja hyvin varustetun pesäkkeen, haali kokoon pienen partion, jonka avulla miehitti tärkeän tienristeyksen sekä jatkoi huimapäisyydessään Pyhäniemen kylän lounaispuolella olevalle vaaralle, jossa vihollinen piti puoliaan varustetuissa asemissa. Jälleen kersantti Tuomela tuhosi lukuisia vihollisia sekä tunkeutui edellämainittuun kylään huomattavasti muita edellä. Kaksintaistellessaan kerran erään vihollisen konekiväärin kanssa hän, ammuttuaan mainitusta konekivääristä kolme ampujaa, otti sen sotasaaliiksi. Kaikessa toiminnassaan on kersantti Tuomela osoittanut olevansa tosi suomalainen soturi, jota hellittämätön taistelumieli on kannustanut uskomattoman rohkeisiin ja päättäväisiin taistelusuorituksiin.”
