Mannerheim-ristin ritarit
Kivenhakkaaja, ylivääpeli.
Syntyi 10.2.1912 Kalvolassa, kuoli 4.9.1985 Kalvolassa, haudattu Kalvolaan.
Ritari 150, 23.7.1944, ylikersantti, panssarintorjuntatykkijoukkueen varajohtaja 24.TykK/5.D.
Vanhemmat metsätyömies Aukusti Nurmi ja Hilda Tuomola. Puoliso 1) Aili Elina Laakkonen k 1958, 2) Toini Aleksandra Hurme entinen Huusela. Lapset Keijo Martti (1933) varastonhoitaja k 1995.
Kansakoulu, varusmies PR 1933–34. Kertausharjoitusvuorokausia 1937 yhteensä 25.
Talvisota: aseseppä JR 15 1939–40, Summa, Suokanta, Sommee, Viipuri, lomautettu toistaiseksi 19.5.1940. Jatkosota: panssarintorjuntatykin johtaja ja panssarintorjuntatykkijoukkueen varajohtaja 24.TykK/5.D 1941–44, Korpiselkä, Kokkari, Kollaa, Tulemajärvi, Suurimäki, Vitele, Säntämä, Tuulos, Aunus, Syvärin voimalaitos, Karjalankylä, Sammatus, Varloi, Pitkäranta, Lemetti, haavoittui 30.6.1944 Varloissa, kotiutettu 19.11.1944.
Ennen sotia kivenhakkaaja ja poraseppä eri paikkakuntien kivilouhimoissa, yksityisyrittäjä omassa kivenhakkaamossa Kalvolassa 1937–77.
Kalvolan Reservinaliupseerien perustajajäsen, Kalvolan Sotaveteraanien jäsen.
Korpraali 23.4.1934, alikersantti 24.6.1934, kersantti 21.3.1939, ylikersantti 6.12.1943, vääpeli 6.12.1967, ylivääpeli 4.6.1968.
MR 2, VM 1, VM 2, Ts mm, Js mm, Panssarintuhoojamerkki.
”Ylipäällikkö on pvm:llä 23.7.44 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi ylikersantti Martti August Nurmen.
Ylikersantti Nurmi on toiminut sodan alusta alkaen panssaritykkijoukkueen varajohtajana osoittautuen rohkeaksi ja vankkumattoman velvollisuudentuntoiseksi aliupseeriksi. Jo hyökkäysvaiheen aikana kunnostautui hänen joukkueensa Säntämän mottitaistelussa, jossa se tuhosi kaksi hyökkäysvaunua. Vihollisen alettua suurhyökkäyksensä toimi ylikersantti Nurmi sen joukkueen varajohtajana, joka Sammatuksen taistelussa tuhosi 21 panssarivaunua. Joukkueen johtajan kaaduttua tässä taistelussa otti ylikersantti Nurmi joukkueen komentoonsa johtaen sitä taitavasti ja peräänantamattoman tarmokkaasti. Paria päivää myöhemmin torjui hän joukkueineen joukkojemme vetäytymistä uhanneen panssarivaaran. Taistelun aikana vihollisen panssarit saartoivat tykkimme, mutta ylikersantti Nurmi pelasti tilanteen henkilökohtaisella toiminnallaan, tuhoten käsipatruunalla tien suunnassa olleen panssarivaunun, jolloin joukkue pääsi näin syntyneestä aukosta irtaantumaan taistelusta, jonka kuluessa jo oli tuhottu viisi panssarivaunua. Ylikersantti Nurmi itse haavoittui vaikeasti.”
