Mannerheim-ristin ritarit
Luutnantti, aluevartija.
Syntyi 7.5.1899 Maariassa, kuoli 7.11.1969 Naantalissa, haudattu Naantaliin Kirkon hautausmaalle.
Ritari 85, 31.8.1942, vänrikki, joukkueenjohtaja 2./JR 4.
Vanhemmat puuseppä Udo Hippolytos Nuotio ja Ebba Gustava Josefintytär Nummila. Puoliso Aino Vilhelmina Leivo k 1984. Lapset Sirkka Aino Tellervo (1920) Laurila sairaanhoitaja, kotirouva Naantali, Aarre Kalevi (1923) erikoismestari k 1993, Terttu Kyllikki (1927) Nurmi lastenkodin johtaja Oitti, Auvo Ilmari (1930) ostaja k 2009.
5/8 yksityisesti Turun suomalainen klassillinen lyseo 1918, varusmies PionP 1921–23, JKK jalkaväkikurssi 1925–26. Kuului Naantalin suojeluskuntaan 1918–19, paikallispäällikkö 1919.
Kanta-aliupseeri PR 1925–36, evp 31.12.1936, joukkueenjohtaja ja komppanianpäällikkö 13.Pr 1940–41, evp 3.12.1944.
Vapaussota: vapaaehtoisena kiväärimiehenä Turun suojeluskunnan mukana Uudenkaupungin retkikunnassa Ahvenanmaalla, Porin Rykmentin Turun Pataljoonassa Satakunnan ja Etelä-Suomen rintamilla, Ikaalinen, Kyröskoski, Tampere, haavoittui 18.3.1918 Kyröskoskella. Osallistui sodan päätyttyä ryhmänjohtajana Viron vapaussotaan 1919 ja Latvian vapaussotaan 1919–20. Talvisota: komppanianvääpeli ja joukkueenjohtaja JR 62 1939–40, Pien-Pero, Kämärä, Tali, Leitimojärvi, haavoittui 1940. Jatkosota: joukkueenjohtaja ja hevosupseeri JR 4 1941–42, joukkueenvarajohtaja ja pataljoonan adjutantti UK 1942–44, Joutseno, Sarvenhaka, Reinikkala, Heinjoki, Taasionlampi, Kaukjärvi, Paatene, Karjalan Maaselkä, Suurlahti, haavoittui 29.8.1941 Kaukjärvellä.
Sotien jälkeen aluevartija Neste Oy Naantalin jalostamo vuoteen 1963.
Naantalin Reserviupseerien perustaja- ja kunniajäsen.
Alikersantti 1.11.1925, kersantti 16.5.1927, ylikersantti 9.7.1940, vänrikki 27.8.1941, luutnantti 29.12.1942.
MR 2, VR 4 mk, VM 1, VM 2, Vs mm, Ts mm, Js mm, RUL am, HeimoSR, VirVs mm, LatvMm.
”Ylipäällikkö on pvm:llä 31.8.42 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi vänrikki Paavo Konstantin Nuotion.
Vänrikki Nuotio on toiminut rohkeasti ja miehiään innostaen joukkueenjohtajana aina vaikeaan haavoittumiseensa saakka. Hän on erinomaista aloitekykyä osoittaen valloittanut viholliselta useita varustettuja tukikohtia kovasta vastarinnasta huolimatta. Kärkijoukkueenjohtajana hän ripeällä ja rohkealla hyökkäyksellä itse esimerkillisesti joukkueensa edessä tuhosi erään vihollisosaston, jonka seurauksena oli meille tärkeän [Heinjoen] solmukohdan nopea valtaaminen. Hyökätessään joukkueensa etumaisena lujasti varustettua vihollisen tukikohtaa vastaan, hän haavoittui vaikeasti.”
