Mannerheim-ristin ritarit
Kenraalimajuri, yleisesikuntaupseeri, talouspäällikkö.
Syntyi 17.7.1897 Asikkalassa, kuoli 14.10.1949 työmatkalla Pietarsaaresta Kokkolaan, haudattu Tampereelle Kalevankankaan hautausmaalle.
Ritari 12, 14.9.1941, eversti, divisioonankomentaja 18.D ja 16.10.1944, kenraalimajuri, divisioonankomentaja 3.D.
Vanhemmat kansakoulunopettaja Olli Pajari ja Maria Helena Laatunen. Puoliso Kaija Björklund k 1953. Lapset Irja Maria (1929) Aalto opettaja Tampere, Kari Aarno Olavi (1931) myyntipäällikkö k 1970, Helena Inkeri (1944) Turpeinen humanististen tieteiden kandidaatti Kangasala.
Ylioppilas Lahden suomalainen yhteiskoulu 1916, opiskeli Helsingin yliopiston historiallis-filosofisessa tiedekunnassa 1916–17, Vöyrin Sotakoulu 1918, Päämajan Sotavänrikkikoulu 1918, Viipurin Upseerikokelaskurssi 1918–19, KadK:n loppututkinto ulkopuolelta komennetuille 1922, SKK/Y 1 1924–26, yleisesikuntaupseerin arvo 4.12.1931, SkPK täydennyskurssi SKK:n tai komentajakurssin käyneille 1932. Oli suojeluskuntajärjestön palveluksessa.
Joukkueenjohtaja ISuoJR 5 1918–19 ja PSR 1919, Aunuksen retkellä 450 miehen osaston johtajana Munjärven–Petroskoin suunnalla 1919 osallistuen Suojärven, Veskelyksen, Säämäjärven, Prääsän ja Matrossan taisteluihin sekä pitäen yhteyttä Muurmannin radalla toimineisiin englantilaisiin joukkoihin, Aunuksen retken jälkeen joukkueenjohtaja SJR 1919–24, komppanianpäällikkö KKR 1924, Joe skp päällikkö 1926–28, PKar skp päällikkö 1928–30, suojeluskuntajärjestön sotilastarkastaja SkY 1930–31 ja koulutusosaston päällikkö 1931–32, PHäm skp päällikkö 1932–39, PHämSl komentaja 1940–41, SavKarSl komentaja 1944–45, komennettu PvPE:n käyttöön ollen nimellisesti tykistökomentajan vakanssilla 1945–49, myönnetty ero puolustuslaitoksen kenraalimajurin virasta 15.10.1949. Pidätettynä Liittoutuneitten valvontakomission vaatimuksesta 1944 (”Lista 1:n vanki”).
YE:n talvisotakomitean jäsen 1927–28.
Vapaussota: vapaaehtoinen ryhmänjohtaja Vöyrin Sotakoulu, joukkueenjohtaja Sysmän Pataljoona ja komppanianpäällikkö ESavR, Ylistaro, Raahe, Oulu, Lusi, Heinola, haavoittui 3.2.1918 Oulussa ja 15.3.1918 Heinolassa. Talvisota: JR 16 komentaja 1939, Osasto Pajarin komentaja 1939–40, Ryhmä Talvelan komentaja 1940, 14.D komentaja 1940, Tolvajärvi, Aittojoki. Jatkosota: 18.D komentaja 1941–43, Taisteluosasto Pajarin komentaja Suursaaren ja Tytärsaaren valtausoperaatiossa 1942, 3.D komentaja 1943–44, Ryhmä Pajarin komentaja 1944, Ilmee, Kirvu, Antrea, Vuoksenranta, Heinjoki, Pölläkkälä, Salmenkaita, Muolaa, Rajajoki, Valkeasaari, Suursaari, Tytärsaari, Uhtua, Tornio, Rovaniemi, haavoittui 7.8.1941 Yli-Kuunussa.
Sotainvalidien Veljesliiton Pirkka-Hämeen piirin Kannatusyhdistyksen asiamies 1945–49, talouspäällikkö Kansallinen Kokoomus 1949.
Lahden Itsenäisyysklubin perustaja ja ensimmäinen puheenjohtaja 1917–18, Upseeriliiton johtokunnan jäsen 1926–29, Tolvajärvi-Aittojoki Aseveljien perustaja ja puheenjohtaja 1940–44, Tampereen Aseveliyhdistyksen kunniapuheenjohtaja 1941, Kymenlaakson matkailuyhdistyksen ensimmäinen kunniajäsen 1942 ja Tampereen Rotaryklubin kunniajäsen 1944.
Vänrikki 17.9.1919, luutnantti 6.12.1920, kapteeni 6.12.1923, majuri 16.5.1927, everstiluutnantti 6.12.1930, eversti 18.12.1939, kenraalimajuri 3.10.1941.
MR 2 sk, MR 2, VR 1 tlk, VR 1 mk, R SVR 1, VM 1, VM 2, Sk Ar, AunMm, HeimoSR, Vs mm, Ts mm, Js mm, RUL am, K RuotsVR 2, LatvSkAr, SaksRR 1 ja RR 2, VirSkValkR 3, RuotsMK hop Am.
”Ylipäällikkö on pvm:llä 14.9.41 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi eversti Aaro Olavi Pajarin, jonka henkilökohtainen osuus joukkojensa suuriin saavutuksiin on ratkaisevaa laatua. Itseään säästämättä on hän jatkuvasti tukenut alaistensa johtajien toimintaa, ohjannut ja opastanut heitä sekä valanut heihin uskoa taistelujen onnistumiseen. Erikoisesti on vielä mainittava hänen oma-aloitteinen toimintansa sekä henkilökohtainen urhoollisuutensa, jota osoittamalla hän on saanut monasti jo aivan uupumuksen partaalla olevat joukkonsa jatkamaan taisteluita lopulliseen voittoon saakka.”
Kenraalimajuri Pajarin tultua 16.10.44 toisen kerran nimitetyksi Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi esitettiin perusteluina:
”Kenraalimajuri A. O. Pajari osallistui divisioonan komentajana Pohjois-Suomen puhdistukseen. Tällöin hän rohkealla operatiolla valtasi Tornion kaupungin ja kävi sen omistuksesta erittäin sitkeän taistelun. Tämä vaihe vaikutti merkittävällä tavalla Tornion ja Kemin kaupunkien säästymiseen suuremmilta hävityksiltä ja loi samalla jatkuville operatioille uuden edullisen lähtötilanteen.”
