Mannerheim-ristin ritarit
Puuseppä, puutarhuri, yliluutnantti.
Syntyi 6.11.1919 Vihdissä, kuoli 9.5.1997 Nurmijärvellä, haudattu Nurmijärvelle.
Ritari 124, 21.11.1943, korpraali, pikakivääriampuja 2./JR 7.
Vanhemmat maatyömies August Sandroos ja Rosa Rajala. Puoliso Oili Serafina Kaukko k 1996. Lapset Sinikka Marjatta (1939) Jaraskari emäntä Nurmijärvi, Jorma Sakari (1943) puutarhuri k 1989.
Kansakoulu, varusmies JvKoulK 1 1940–42, RUK reserviupseerikurssi 59 1944. Kuului Vihdin suojeluskuntaan 1939–41. Kertausharjoitusvuorokausia 1962–70 yhteensä 22.
Talvisota: pikakivääriampuja ja konepistoolimies JR 21 1940, Taipale, haavoittui 4.3.1940 Taipaleessa. Jatkosota: pikakivääriampuja, konepistoolimies, ryhmänjohtaja ja joukkueenvarajohtaja JR 7 1941–44, Tyrjä, Laatokan luoteispuoli, Lampijärvi, Siiranmäki, Muolaa, Äyräpää, haavoittui 1.10.1941 ja 26.11.1942 Ohdassa, kotiutettu 25.11.1944.
Puuseppä Vuokon puusepänliike Vihti ja Lindforsin puusepänliike Nurmijärvi 1945–53, puutarhanviljelijä ja mehiläishoitaja kotitila Vihti 1953–68, yksityisyrittäjä Sandroosin puutarha Nurmijärven Nummenpää 1968–82.
Nurmijärven Sotaveteraanien jäsen. Mannerheim-ristin ritarien säätiön hallituksen varajäsen 1986–93.
Korpraali 15.10.1941, alikersantti 4.6.1944, kersantti 25.6.1944, vänrikki 20.6.1948, luutnantti 16.2.1962, yliluutnantti 4.6.1967.
MR 2, VR 4 mk, VM 1, 2 VM 2, Ts mm, Js mm, RUL am.
”Ylipäällikkö on pvm:llä 21.11.43 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi korpraali Sakari August Sandroos’in.
Korpraali Sandroos on toiminut koko sodan ajan pikakivääriampujana ja osallistunut komppaniansa mukana sen kaikkiin taisteluihin osoittaen erikoisen suurta rohkeutta ja kylmäverisyyttä. Tyrjän taisteluitten viimeisenä päivänä, jolloin motitettu vihollinen yritti murtautumista, joutui korpraali Sandroos joukkueensa mukana vastaanottamaan toistuvat vihollishyökkäykset päähyökkäyssuunnassa, maantien varrella. Pelottomana ja rohkeana miehenä hän piti yksin noin tunnin ajan puoliaan ylivoimaista vihollista vastaan, toisten ryhmän miesten kaatuessa tai haavoittuessa.
Vihollinen heitti yhä uusia voimia tuleen, mutta kaikki yritykset tyrehtyivät korpraali Sandroos’in pikakiväärituleen. Korpraali Sandroos’in esimerkillinen toiminta on jatkunut myös Kannaksen taisteluissa. Varsinkin Rajajoen takana hyökättäessä tien suunnassa erään aukean laitaan korpraali Sandroos pikakivääreineen hajoitti ja tuhosi useita vihollispartioita, joita oli jätetty viivyttämään hyökkäystä. Näissä kahakoissa hän itsekin lievästi haavoittui jalkaan, mutta silti suoritti tehtävänsä loppuun saakka. Jo hyökkäysvaiheen aikana korpraali Sandroos aina oli valmis vapaaehtoisena lähtemään partioihin. Sama esimerkillinen toimeliaisuus on jatkunut asemasodankin aikana.”
