Mannerheim-ristin ritarit
Autoilija, ylikersantti.
Syntyi 10.1.1923 Porin maalaiskunnassa, kuoli 5.7.2003 Porissa, haudattu Poriin Käppärän hautausmaalle.
Ritari 177, 21.12.1944, kersantti, panssarinlähitorjuntaryhmän johtaja
14./JR 9.
Vanhemmat maanviljelijä Jalmari Salonen ja Amanda Rantala. Puoliso Eevi Granroth
k 2001.
Kansakoulu, varusmies KrhK/12.D 1940–42. Kuului Kiikoisten suojeluskuntaan 1936–41. Kertausharjoitusvuorokausia 1964 yhteensä 18.
Talvisota: vapaaehtoisena suojeluskuntalaisena eri tehtävissä Kiikoisissa 1939–40. Jatkosota: taistelulähetti JR 9 1941–42, panssarintorjuntatykin johtaja JR 9 1942–44 ja panssarinlähitorjuntaryhmän johtaja JR 9 1944, Laatokan Karjala, Kaskana, Syväri, Hiisjärvi, haavoittui 8.7.1944 Hiisjärvellä, kotiutettu 11.11.1944.
Sotien jälkeen autoilijana Porissa.
Porin Sotaveteraanien jäsen ja kunniajäsen 2003, Sotainvalidien Veljesliiton Porin osaston jäsen, Porin Reservinaliupseerien perustajajäsen ja kunniajäsen. Mannerheim-ristin ritarien säätiön valtuuskunnan varajäsen 1988–93 ja jäsen 1993-97.
Korpraali 4.8.1941, alikersantti 29.1.1942, kersantti 14.10.1944, ylikersantti 29.10.1964.
MR 2, VR 4 tlk, VM 1, VM 2, Js mm.
”Ylipäällikkö on pvm:llä 21.12.44 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi alikersantti Aarne Salosen.
Alikersantti Salonen kunnostautui ensi kerran heinäkuussa -41 Alalammilla, jossa hän konepistoolillaan tuhosi vihollisen konekiväärin miehistöineen. Joulukuussa -41 hän Ostan suunnalla valtasi jälleen vihollisen konekiväärin, laittoi sen ampumakuntoon ja tuhosi sillä parikymmentä vihollista. Asemasodan aikana toimi alikersantti Salonen panssaritorjuntatykin johtajana kunnostautuen erikoisesti vihollisen pesäkkeiden ja aseiden tuhoamisessa. Vihollisen alettua kesäkuussa -44 suurhyökkäyksensä tuli alikersantti Salosen rohkeus ja päättäväisyys ilmi eritoten Hiisjärven taistelussa, jossa hän vihollisen panssarivaunujen ilmestyttyä näkyviin heti ryntäsi näitten tulesta välittämättä eteenpäin ja ampui lyhyeltä etäisyydeltä panssarikauhulla yhden raskaan vaunun tuleen. Tätä pelastamaan tulleen vaunun hän myöskin tuhosi. Kahden panssarin murtauduttua läpi alikersantti Salonen riensi niitten jälkeen, mutta ammuksen viallisuus esti hänen tuhoamisaikeensa. Näitten jäljessä tuli kuitenkin kaksi raskasta vaunua ja näistä hän tuhosi toisen. Miehistön yrittäessä suojautua ja ryhtyä vastarintaan alikersantti Salonen ampui kaikki yhdellä panssarikauhun laukauksella. Pian tämän jälkeen vyöryi esiin vielä yksi raskas vaunu, jonka alikersantti Salonen teki liikuntakyvyttömäksi ja tuhosi sen miehistöstä viisi. Yrittäessään sitten kivääri kädessä lähestyä vaunua, haavoittui hän vaunun alle suojautuneen vihollisen luodista vaikeasti käteen, jonka jälkeen hänen oli pakko luopua taistelusta.”
