Mannerheim-ristin ritarit
Maanviljelijä, puuseppä, korpraali.
Syntyi 10.1.1906 Temmeksessä, kuoli 18.8.2002 Oulussa, haudattu Ouluun.
Ritari 78, 9.8.1942, korpraali, kiväärimies 1./KevOs 5/3.D.
Vanhemmat maanviljelijä Heikki Similä ja Anna Kärsämä. Puoliso Meimi Sofia Mikkola
k 1978. Lapset Anja Maria Tellervo (1940) Kankaanpää mielisairaanhoitaja Siilinjärvi, Salme Aino Helinä (1944) lastenhoitaja Oulu, Helka Maire Kaarina (1948) sairaanhoitaja Oulu, Juhani Henrik (1955) insinööri Haukipudas.
4/4 kansakoulu, Ilmajoen puuseppäkoulu ja lisäkurssi Rantsilassa, varusmies JvKoulK 5 1940. Kuului Temmeksen suojeluskuntaan 1918–44.
Vapaussota: suojeluskuntalaisena Värminkosken rautatiesillan vartiointitehtävät Limingassa. Jatkosota: kiväärimies KevOs 5 1941–42 ja
JR 32 1942, Vasovaara, Latvajärvi, Vuokkiniemi, Ponkalahti, Korpivaara, Tetrivaara, Uhtua, haavoittui 18.8.1941 Kiskisjärvellä, vapautettu palveluksesta 1.4.1942.
Maanviljelijä kotitilalla vuoteen 1939 ja vaimon kotitilalla Temmeksen Kärsämänkylässä 1939–54, veistonopettaja Kärsämänkylän ja Rantsilan Mankilankylän kansakoulussa 1926–51, puusepäntehtävät Oulussa 1954–56, puuseppä Oulun keskusmielisairaala 1956–68.
Oulun Sotaveteraanien jäsen, Pohjois-Pohjanmaan Sotaveteraanipiirin kunniajäsen 1987, Oulunseudun Sotilaspoikien Perinnekillan kunniajäsen 2001.
Korpraali 25.7.1940.
MR 2, VM 2, Ts mm, Js mm, SR sk, Spoikar, SaksRR 2.
”Ylipäällikkö on pvm:llä 9.8.42 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi korpraali Johan Kustaa Similän.
Korpraali Similä on erittäin rauhallinen ja peloton taistelija, johon ovat yhdistyneet hyvän ampujan ja karaistun eränkävijän kaikki hyvät ominaisuudet. Ampumataitoaan hän tarvitsikin joutuessaan vain ”pystykorvalla” varustettuna erään toverinsa kanssa torjumaan 2:lla konekiväärillä vahvistetun viholliskomppanian hyökkäyksen.
Maastokin oli vielä viholliselle sikäli edullinen, että se salli etenemisen kuolleessa kulmassa aina 40 m:n, siis käsikranaatin heittoetäisyyden päähän. Tarkalla ja nopealla kivääritulellaan ja pysymällä vihollisen tulesta ja käsikranaateista huolimatta paikallaan pelasti korpraali Similä tilanteen. Myöhemmin avuksi rientänyt osastomme löi vihollisen takaisin. Täten joukkojemme vastaiselle toiminnalle elintärkeä maastokohta [Kivikukkula] pysyi hallussamme ensikädessä hänen rohkean ja rauhallisen toimintansa ansiosta.”
