Mannerheim-ristin ritarit
Metsätyömies, korpraali.
Syntyi 2.6.1921 Hirvensalmella, kuoli 25.12.1952 Hirvensalmella, haudattu Hirvensalmelle.
Ritari 180, 21.12.1944, korpraali, konepistoolimies EsikK/JR 1.
Vanhemmat maanviljelijä Otto Ville Tanttu ja Elsa Hasanen.
Kansakoulu, varusmies 1.Pr ja JR 1 1941–43.
Jatkosota: konepistoolimies JR 1 1941–44, Nuijamaa, Kaukola, Kaarlahti, Sakkola, Valkjärvi, Kirjasalo, Lempaala, Valkeasaari, Vammeljärvi, kotiutettu 4.11.1944.
Ennen sotia ja sotien jälkeen maatalous- ja metsätöissä eri maatiloilla Hirvensalmella.
Korpraali 24.9.1941.
MR 2, VR 4 mk, Js mm.
”Ylipäällikkö on pvm:llä 21.12.44 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi korpraali Pauli Veikko Tantun.
Korpraali Tanttu kunnostautui jo hyökkäysvaiheen aikana erittäin huimapäisenä ja rohkeana taistelijana osallistuen mm. vapaaehtoisena kaikkiin jääkärijoukkueensa lähettämiin partioihin. Varsinkin Kaukolan ja Sakkolan taisteluissa löi korpraali Tanttu kylmäpäisenä taistelijana nimensä koko pataljoonan huulille. Vihollisen alettua 9.6.44 suurhyökkäyksensä Valkeasaaressa ja jääkärijoukkueen, johon korpraali Tanttu kuului, joutuessa vetäytymään jäi hän vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti viivyttämään ja häiritsemään vihollisen etenemistä tuhoten huimapäisyytensä ja hyvän konepistoolin käyttönsä ansiosta lukuisia vihollisia. Hieman myöhemmin Maantiejärvellä lähti korpraali Tanttu jääkärijoukkueensa kärjessä suorittamaan vastaiskua. Hyökkäyksen pysähdyttyä vihollisen ankaran tulen takia, ratkaisi hän tilanteen sanomalla: ”Ei tässä auta muu kuin hyökätä”. Näin sanottuaan aloitti korpraali Tanttu yksin rynnäkön tulittavaa konekivääripesäkettä vastaan ja tuhosi sen, jonka jälkeen hän jatkoi vihollisen asemien vyöryttämistä tuhoten vielä kaksi muuta konekivääri- ja neljä pikakivääripesäkettä. Viimeistä pesäkettä tuhotessaan kuuli korpraali Tanttu kranaatinheittimen lähtölaukauksen ja päätti tuhota senkin siitä huolimatta, että toverit varoittivat häntä lähtemästä niin kauas muista. Korpraali Tanttu lähti kuitenkin, tuhosi kuusi vihollista matkan varrella ja valtasi kranaatinheittimen. Pian tämän jälkeen sai korpraali Tanttu johtoonsa joukkueen tehtävänään erään aukean laidan puolustus. Koska miehet olivat aikaisempien taistelujen väsyttämiä ja pitivät tilannetta jo aivan menetettynä, rohkaisi korpraali Tanttu heitä menemällä itse aukealle kävelemään, johon vihollinen jo tulitti jalkaväkiaseillaan, selittäen haluavansa tarkastaa asemien lujuutta ja naamiointia vihollisen puolelta. Tällä teollaan hän saikin miehensä rauhoittumaan ja aukean laita pidettiin siksi, kunnes joukkojemme pääosa oli ehtinyt vetäytyä häiriöttä uuteen puolustusasemaan.”
