Mannerheim-ristin ritarit
Kapteeni.
Syntyi 8.9.1909 Iisalmessa, kaatui 31.12.1942 Krivillä, haudattu Vieremän sankarihautaan.
Ritari 10, 12.9.1941, luutnantti, komppanianpäällikkö 9./JR 54.
Vanhemmat seppä Pekka Remes ja Maria Malm. Puoliso Eine Kairala myöhemmin Virtanen k 2000. Lapset Olli Martti Juhani (1938) taksiautoilija Salla, Ulla-Riitta (1940) Kellokumpu terveydenhoitaja Salla.
Kansakoulu, varusmies PSR 1929–31, TK jalkaväkikurssi 1932–33. Kuului Vieremän suojeluskuntaan 1926–39.
Varastonhoitaja ja kouluttaja PohR 1931–34, ero 19.12.1934. Rajavartiolaitoksen palvelukseen 1935, kouluttaja LR 1935–39, nuorempi upseeri R 6 1940–41.
Talvisota: sissiosastonjohtaja ErP 17 1939–40, Kelsinkäinen, Aatsinki, Kuolajärvi, Salla, Onkamo, Sokka, Joutsijärvi, Mäntyvaara, Valtanen, Päävaara. Jatkosota: partionjohtaja 46.RajaK 1941, joukkueenjohtaja JR 54 1941 ja komppanianpäällikkö 1941–42, komppanianpäällikkö 12.Pr 1942, Kuopsitunturi, Tuutijärvi, Kutsa, Vuorikylä, Makiakuunvaara, Alakurtti, Tuntsa, Kilistunturi, Ala-Vilmajoki, Krivi, haavoittui 3.7.1941 Kutsassa, 23.8.1941 Vuorikylässä, 29.8.1941 Alakurtissa Särkilammella ja 8.11.1942 Krivillä.
Armeijan mestari 17 km:n hiihdossa 1930, Suomen edustaja hiihdon maailmanmestaruuskilpailujen 50 km:n ja 18 km:n hiihdossa Sollefteåssa 1934 (3. ja 15.) ja IV talviolympialaisten sotilaspartiohiihdossa Garmisch-Partenkirchenissä 1936 (2.), Suomen joukkueen jäsen hiihdon maailmanmestaruuskilpailuissa Zakopanessa 1939.
Korpraali 1.10.1930, alikersantti 6.12.1930, kersantti 1.5.1931, ylikersantti 15.1.1940, vääpeli 18.2.1940, vänrikki 1.4.1940, luutnantti 10.5.1941, kapteeni 29.12.1942.
MR 2, VR 3 mk, VR 4 mk, Ts mm.
”Ylipäällikkö on pvm:llä 12.9.41 nimittänyt Vapudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi luutnantti Olli Remeksen, joka on osoittanut erinomaista henkilökohtaista urheutta sekä toimintatarmoa. Kannustaessaan esimerkillään poikiaan eteenpäin sai kiväärin kuulan käsivartensa läpi, mutta suoritti tehtävänsä loppuun saakka. Palasi toipilaana etulinjaan, jossa torjui komppaniallaan useita vuorokausia kestäneissä, raskaissa taisteluissa moninkertaisesti ylivoimaisen vihollisen hyökkäykset. Elokuun lopulla loukkaantui tykistötulessa, mutta ei kehoituksesta huolimatta mennyt sairaalaan, koska yleinen hyökkäys oli odotettavissa. Hän tunkeutui ensimmäisenä vihollisen piikkilankaesteiden läpi katkaisten vihollisen tulessa lapiolla piikkilangat, haavoittui lievästi käsikranaatista kasvoihin ja käsiin. Palasi sidonnan jälkeen johtamaan komppaniaansa, osoittaen jälleen erinomaista urheutta ja ripeyttä vallatessaan etummaisena miehenä vihollisen korsuja ja ottaessaan lukuisia vankeja.”
