Mannerheim-ristin ritarit
Kapteeni.
Syntyi 25.12.1920 Säämingissä, kuoli 18.7.1965 Helsingissä, haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle.
Ritari 146, 12.7.1944, vänrikki, jääkärijoukkueenjohtaja II/JR 7.
Vanhemmat mylläri Kalle Juhana Ripatti ja Hilda Maria Väänänen. Puoliso Ulla-Maija Aaltoila k 1965. Lapset Merja Riitta Johanna (1953) Kainulainen kuntohoitaja Espoo.
Kansakoulu, varusmies JP 3 1939–40, RUK reserviupseerikurssi 57 1943, MaaSK jalkaväkiupseerien kouluttajakurssi 1950, AutoP moottoriajoneuvoperusopetustilaisuus 1962. Kuului Lohikosken suojeluskuntaan 1937–39.
Toimistoupseeri HelSpE 1947, PorvSpE 1947–51, EUudSpE 1951–55 ja HelSpE 1955–65.
Talvisota: ryhmänjohtaja JP 3 1939–40, Lintula, Väärämäki, Summa, Säiniö.
Jatkosota: joukkueenvarajohtaja JR 49 1941 ja JR 7 1941–42, komppanianvääpeli JR 49 1942, joukkueenvarajohtaja ja joukkueenjohtaja
JR 7 1942–44, Siisiälä, Ilmee, Kirvu, Sairala, Leinjärvi, Antrea, Ohta, Siiranmäki, haavoittui 5.8.1942 Ohdassa ja 15.6.1944 Siiranmäessä, kotiutettu 30.11.1944.
Sotainvalidien Veljesliiton Helsingin Sotainvalidien jäsen.
Alikersantti 7.10.1939, kersantti 26.3.1940, ylikersantti 4.7.1941, vääpeli 4.3.1943, vänrikki 29.2.1944, luutnantti 6.12.1950, yliluutnantti 18.11.1960, kapteeni 14.1.1963.
MR 2, VR 3 mk, VR 4 tlk, VR 4 mk, VM 1, VM 2, Ts mm, Js mm, RUL am.
”Ylipäällikkö on pvm:llä 12.7.44 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi vänrikki Eino Juhana Ripatin.
Vänrikki Ripatti osallistui aliupseerina hyökkäys- ja asemasotavaiheeseen ja tuli jo silloin tunnetuksi erinomaisista taistelusuorituksistaan, joitten ansiosta hänet komennettiin myöhemmin upseerikouluun oppilaaksi. Vihollisen suurhyökkäyksen alkaessa hän vänrikiksi korotettuna johti jääkärijoukkuetta. Keski-Kannaksen rajuissa viivytystaisteluissa 10.–15.6.44 vänrikki Ripatin loistavat taistelijaominaisuudet pääsivät täysiin oikeuksiinsa. Vihollisen murtauduttua etummaisten asemiemme läpi sai hän tehtäväkseen joukkueineen varmistaa erään tärkeän tienhaaran [Vaskisavotta–Valkeasaari], jonne panssarivaunujen tukema vihollinen kuitenkin ehti samanaikaisesti.
Häikäilemättömällä vastaiskulla löi vänrikki Ripatti vihollisen kärkikomppanian hajalle ja piti useita tunteja tienhaaran hallussaan torjuen verisesti vihollisen pataljoonan voimin tekemät lukuisat hyökkäykset, kunnes sai käskyn irtaantua. Seuraavana päivänä vänrikki Ripatti suoritti joukkueineen rohkean vastaiskun joukkojemme selustaan tunkeutunutta vihollispataljoonaa vastaan ja pakotti sen vetäytymään, kunnes yhteys erääseen saarroksiin joutuneeseen osastoomme saatiin. Siiranmäen suurtaistelun vaikeimmassa vaiheessa vänrikki Ripatti suoritti joukkueineen joukkojemme kärjessä hyökkäyksen vihollisen sivustaan. Joukkomme löivät vihollisen hajalle. Tapansa mukaan ensimmäisenä hyökännyt vänrikki Ripatti haavoittui tässä taistelussa vihollisen hyökkäysvaunun tulesta. Täydellisesti sekasortoon joutunut vihollinen kärsi yli tuhannen miehen tappiot.”
