Mannerheim-ristin ritarit
Maalarimestari, alikersantti.
Syntyi 25.8.1912 Hiitolassa, kuoli 25.9.1979 Hämeenlinnassa, haudattu Hämeenlinnaan Vuorentaan hautausmaalle.
Ritari 62, 19.5.1942, korpraali, panssarintorjuntatykin ampuja 14./JR 60.
Vanhemmat talollinen Aleksi Hartikainen ja Aino Jakonen. Puoliso 1) Sylvi Tenhonen ero 1957, 2) Taimi Kuisma entinen Siira k 1996. Lapset Seppo (1937) liikkeenharjoittaja Tampere, Sonja (1939) Keturi, matkakonsultti, kiinteistönvälittäjä Sandy Ridge Pohjois-Carolina Yhdysvallat, Ahti Johannes (1945) koristetaidemaalari k 2013.
Kansakoulu, Lahdenpohjan ammattikoulun maalarilinja, varusmies PPP 2 1933–34. Kuului Hiitolan suojeluskuntaan 1937–41. Kertausharjoitusvuorokausia 1941 yhteensä 6.
Talvisota: kiväärimies JR 34 1939–40, Suvilahti, Kollaa, lomautettu toistaiseksi 4.5.1940. Jatkosota: panssarintorjuntatykin ampuja ja taistelulähetti JR 60 ja 14.Pr 1941–42, ryhmänjohtaja JärjK 2, 5.SPolK ja 1.DE 1942, lääkintäaliupseeri Pirkka-Häm skp 1942–43, varastoryhmänjohtaja 12.TalJ 1943–44, Tsokkila, Nuosjärvi, Pyhäjärvi, Äänislinna, Suunu, Karhumäki, Huuhanmäki, kotiutettu 9.11.1944.
Ennen sotia maalarina Hiitolassa ja välirauhan aikana Tampereella, sotien jälkeen maalarimestari Hämeenlinnan Verkatehdas 1945–69, maalarina suomalaisen urakoitsijan palveluksessa Ruotsissa 1970–77 asuinpaikkana Farsta.
Hämeenlinnan Moottoripyöräkerhon jäsen.
Korpraali 1941, alikersantti 27.6.1942.
MR 2, VR 4 tlk, Ts mm, Js mm.
”Ylipäällikkö on pvm:llä 19.5.42 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi korpraali Johannes Hartikaisen.
Vihollisen tehdessä ankaran hyökkäyksen asemiamme vastaan [Tsokkilassa] tukien sitä lukuisilla hyökkäysvaunuilla ja kiivaalla tykistötulella, korpraali Hartikainen tykillään oli asemissa vajaan 20 metrin etäisyydessä maantiestä, sen oikealla puolella, pienellä kumpareella pääkukkulan juurella. Tietä pitkin ajoi asemiamme päin samanaikaisesti kymmenkunta panssarivaunua, jotka kaikki ankarasti tulittivat jo linjojamme tykeillään ja konekivääreillään. Korpraali Hartikainen, joka oli saanut vain aivan alustavan panssaritorjuntakoulutuksen ja joka nyt ensimmäisen kerran joutui taisteluun panssarivaunujen kanssa, osoitti kuitenkin järkkymätöntä hermohallintaa ja kylmäveristä päättäväisyyttä avaten kiihkeän torjuntatulen vaunuja vastaan. Muutamassa hetkessä hän sai tuhotuksi kaksi ensimmäistä vaunua. Seuraavat kolme vaunua pääsivät ajamaan linjojemme läpi ohittaen siis aivan läheltä korpraali Hartikaisen tykin, mutta niistä piittaamatta hän jatkoi perässä tulevien vaunujen tulittamista ja tuhosi niistä vielä kolme.
Asemiemme läpi päässeistä vaunuista tuhottiin linjojemme taakse kasapanoksilla kaksi, jolloin kolmas kääntyi ympäri yrittäen paeta omalle puolelleen. Sen jouduttua tällöin korpraali Hartikaisen tykin vaikutuspiiriin hän tuhosi senkin n. 75 metrin päähän. Nähdessään edellä ajaneitten vaunujen kohtalon jälempänä olleet pakenivat kiireesti suojaan korpraali Hartikaisen niitä ankarasti ampuessa. Niistäkin tuhoutui vielä yksi korpraali Hartikaisen ansiosta. Varmuudella tuhosi hän tässä taistelussa 7 vaunua, joista viisi 25 minuutissa. Tämän tuloksen voidaan katsoa erittäin merkittävällä tavalla vaikuttaneen vihollisen rajun hyökkäyksen epäonnistumiseen sekä siihen, että vihollinen ei enää myöhemmin uskaltanut panssarivaunuillaan yhtä ankarasti hyökätä. Seuraavana päivänä korpraali Hartikainen vihollisen pienemmän hyökkäyksen aikana tuhosi vielä yhden vaunun sekä kaksi päivää myöhemmin samoin yhden vanun, joka päätiestä vasemmalla olevan järven yli ankarasti tulitti asemiamme.
Kiivaissa taisteluissa oli korpraali Hartikaisen toinen korva tykin paukkeesta vaurioitunut niin, että sen kuulokyky oli huomattavasti heikentynyt, minkä vuoksi lääkäri määräsi hänet palvelukseen, jossa hän ei olisi niin välittömässä jyskeessä. Tämän jälkeen korpraali Hartikainen on toiminut komppanian päällikön taistelulähettinä hoitaen tämänkin tehtävänsä uskollisesti ja tunnollisesti. Hän oli mm. paikalla silloin, kun komppanian päällikkö etulinjassa haavoittui vakavasti. Korpraali Hartikainen oli ensimmäisenä sitomassa esimiestään ja saattamassa häntä joukkosidontapaikalle.”
