Tulosta tämä sivu

Mannerheim-ristin ritarien säätiö

Järkyttävä suruviesti saapui tammikuun 28. päivänä 1951, tammisunnuntaina, vapaussodan alkamisen muistopäivänä. Suomen marsalkka, vapaaherra Carl Gustaf Emil Mannerheim, ritari numero 18, oli kuollut.

Marsalkan hautajaisista muodostui odotetusti vaikuttava surujuhla. Siunaustilaisuus oli 4. päivänä helmikuuta Helsingin Suurkirkossa ja haudan lepoon marsalkka laskettiin kaatuneitten soturiensa keskelle Hietaniemessä. Hautaussaattoa kaupungin halki Hietaniemeen ja tapahtumia siellä seurasi 130 000 surevaa kansalaista.

Valtioneuvosto oli kutsunut hautajaisiin kaikki Mannerheim-ristin ritarit, joiden joukko oli supistunut 143 miehen vahvuiseksi. Kutsua saattoi noudattaa 117 ritaria. Ensimmäisen kerran he olivat yhdessä, heillä oli oma paikkansa Suurkirkossa ja Hietaniemessä he muodostivat haudan äärelle ulottuneen kunniakujan viimeisen osuuden. Lisäksi heidän osalleen tuli marsalkan laskeminen haudan poveen.

Arkun kadottua näkyvistä Suomen Kaartin ja Suomen Valkoisen Kaartin yhteisen kunniamarssin soidessa jokainen läsnäoleva aisti sydämessään menetyksen tunteen. Suuri suomalainen ja kansalaisten syvän kunnioituksen kohde oli saavuttamassa matkansa pään. Raskas ilmatorjuntajaos ampui 19 kunnialaukausta.  Suomenlinnan kevyen saluuttipatterin heikohkot äänet tuntuivat kaikuna vastaavan ilmatorjuntatykkien jylinään.

Hautajaisten jälkeen Mannerheim-ristin ritarit osallistuivat Jääkäriliiton, Upseeriliiton, Kadettikunnan ja Reserviupseeriliiton järjestämään muistotilaisuuteen Katajanokan Upseerikerholla. Sen päätyttyä Helsinkiin vielä jääneet ritarit siirtyivät Kaartin kasarmille kokoukseen, jossa he päättivät jalkaväenkenraali Erik Heinrichsin puheenjohdolla tehdä hautajaispäivästä oman vuosipäivänsä ja aloittaa vuosittaiset kokoontumiset. Käytännössä päätös merkitsi alkua säätiölle, jonka tarkoituksena oli aluksi Suomen marsalkan muiston vaaliminen ja ritarien yhdyssiteenä toimiminen sekä tarvittaessa taloudellisen tuen järjestäminen sitä tarvitseville ritareille.

Yhteisten asioitten hoitajaksi, ritareitten koollekutsujaksi ja perustettavan yhteysmiesverkoston johtoon valittiin eversti Adolf Ehrnrooth ja hänen apulaisekseen kapteeni Jouko Kiiskinen.

Tampereella 4.2.1953 pidetyssä vuosikokouksessa keskusteltiin vaikeuksissa oleville ritareille ja heidän omaisilleen annettavasta taloudellisesta avusta. Jotta tukitoiminta ja siinä tarvittavien varojen hankinta voitaisiin tulevaisuudessa järjestää mahdollisimman tehokkaasti, asetettiin toimikunta valmistelemaan säätiön perustamista. Työn aikana toimikunnalle, johon kuuluivat jalkaväenkenraali Erik Heinrichs, kenraaliluutnantit Paavo Talvela ja Kustaa Anders Tapola, everstit Hans Olof von Essen ja Adolf Ehrnrooth sekä kapteenit Jouko Kiiskinen ja Osmo Laakso, kuitenkin selvisi, että säätiö, jonka ainoana tarkoituksena on ritarien auttaminen, ei voisi saada verovapautta. Kun tätä pidettiin toiminnan kannalta välttämättömänä, säätiö suunniteltiin yleishyödylliseksi sen tarkoitusperiä laajentamalla. Isänmaallinen puolustustahto, epäitsekäs rohkeus ja päättäväisyys, ritarien perinteiden vaaliminen sekä ritarien ja heidän omaistensa taloudellinen tukeminen valittiin niiksi päämääriksi, joille toimikunta päätti säätiön toiminnan rakentaa.

Kapteeni, varatuomari Osmo Laakson laatima säädekirjan luonnos käsiteltiin toimikunnassa syksyn aikana ja se hyväksyttiin Helsingissä 6.2.1954 pidetyssä vuosikokouksessa, johon osallistui 75 ritaria. Samassa yhteydessä valittiin 16 säätiön muodollista perustajaa sekä jäsenet ja varajäsenet säätiön ensimmäiseen valtuuskuntaan ja hallitukseen.

Samana päivänä, 6.2.1954, heti yleisen ritarikokouksen jälkeen vastavalittu valtuuskunta piti 20 minuutin järjestäytymiskokouksen, jossa paikalla olleet 11 varsinaista jäsentä valitsivat puheenjohtajaksi yksimielisesti jalkaväenkenraali Erik Heinrichsin ja varapuheenjohtajaksi kenraaliluutnantti K A Tapolan. Kokouksessa johti puhetta jalkaväenkenraali Heinrichs ja sihteerinä oli kenraaliluutnantti Albert Puroma.

Maaliskuun 5. päivänä 1954 ritarit Adolf Ehrnrooth, Hans Olof von Essen, Erik Heinrichs, Eino Ilmari Juutilainen, Eero Kivelä, Auno Kuiri, Armas Eino Martola, Mikko Matilainen, Toivo Ovaska, Vilho Rättö, Oiva Rönkä, Veikko Saarelainen, Viljo Salminen, Paavo Talvela, Kustaa Anders Tapola ja Taavi Törmälehto allekirjoittivat säädekirjan ja valtuuttivat kapteeni Jouko Kiiskisen pyytämään oikeusministeriöltä lupaa säätiön perustamiseen ja samalla anomaan säätiön sääntöjen vahvistamista.

Ministeriössä päätös tehtiin nopeasti, jo maaliskuun 8. päivänä.

Tänään tapahtuneessa esittelyssä oikeusministeriö on harkinnut oikeaksi antaa luvan ”Mannerheim-ristin ritarien säätiö” nimisen säätiön perustamiseen sekä vahvistaa sen edellä olevat säännöt.
Säätiö on ilmoitettava oikeusministeriön säätiörekisteriin.

Mannerheim-ristin ritarien säätiön säädekirjan sääntöjä edeltävä johdantokappale kuuluu seuraavasti:

Suomen Marsalkka Mannerheimin elämäntyötä esikuvana pitäen isänmaallisen uhrimielen ja kansallisen puolustustahdon ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi sekä siihen läheisesti liittyvänä Mannerheim-ristin ritarien yhteisten pyrkimysten sekä heidän omaistensa tukemiseksi Suomessa perustamme me allekirjoittaneet täten ”Mannerheim-ristin ritarien säätiö” nimisen säätiön ja siirrämme perustettavalle säätiölle ne markkaa 225 000:-, mitkä Mannerheim-ristin ritarit ovat keskuudestaan keränneet ja haltuumme uskoneet tähän tarkoitukseen käytettäviksi.

Kun sääntöjen 1. pykälässä oli vahvistettu säätiön nimeksi Mannerheim-ristin ritarien säätiö ja kotipaikaksi Helsinki, 2. ja 3. pykälässä selvitettiin säätiön tarkoitus ja sen toteuttamiskeinot.

Säätiön tarkoituksena on isänmaallisen uhrimielen ja kansallisen puolustustahdon ylläpitämiseen ja kehittämiseen tähtäävän toiminnan tukeminen maassamme, niin myös siihen läheisesti liittyvänä Mannerheim-ristin ritarien yhteisten pyrkimysten sekä heidän omaistensa tukeminen. Tarkoituksensa toteuttamiseksi säätiö mm pyrkii vaalimaan ja palkitsemaan sekä tässä tarkoituksessa yleiseen tietouteen saattamaan korkeaa kansalaiskuntoa sekä epäitsekästä rohkeutta ja päättäväisyyttä osoittavia ominaisuuksia ja tekoja, huomioon ottaen erikoisesti puolustusvoimissa palvelevien ja palvelleiden teot. Tässä mielessä säätiö vaalii myös Mannerheim-ristin ritarien perinteitä ja muistoa, tekee aloitteita ja myöntää avustuksia Mannerheim-ristin ritarimerkkiä ja ritareita koskevien tutkimusten suorittamista varten, arkistoi ritarimerkkiä ja ritareita käsittelevää kirjallista ynnä muuta aineistoa sekä tarvittaessa tukee ja avustaa taloudellisesti Mannerheim-ristin ritareita sekä heidän omaisiaan ja jälkeläisiään.

Seuraavaksi säännöissä käsiteltiin säätiön päättävät elimet ja henkilövalinnat. Sääntöjen 5. pykälän mukaan säätiön asioitten hoitoa valvoo valtuuskunta, jossa on 12 varsinaista jäsentä ja 4 varajäsentä. Edellä mainitut säädekirjan allekirjoittajat nimesivät tässä pykälässä ensimmäiseen valtuuskuntaan 6.2.1954 valitut henkilöt. 

Varsinaiset jäsenet

jalkaväenkenraali Axel Erik Heinrichs Helsinki
kenraaliluutnantti Paavo Juho Talvela Helsinki
kenraaliluutnantti Kustaa Anders Tapola Helsinki
kenraaliluutnantti Albert Aleksander Puroma Helsinki
kenraalimajuri Ernst Ruben Lagus Lohja
kenraalimajuri Erkki Johannes Raappana Liperi
varatuomari Osmo Tapio Laakso Hämeenlinna
everstiluutnantti Auno Johannes Kuiri Turku
sosiaalijohtaja Eero Olavi Kivelä Tampere
everstiluutnantti Jorma Karhunen Pori
majuri Veikko Johannes Karu Karhula
everstiluutnantti Eino Hjalmar Kuvaja Kuopio

Varajäsenet
luutnantti Toivo Johannes Korhonen  
Kuhmo
johtaja Arvo Mörö Oulu
rehtori Kaarlo Viljam Kajatsalo Lappeenranta
everstiluutnantti  
Gustaf Erik Magnusson Lahti

Säätiön omaisuutta ja asioita hoitamaan ja sitä edustamaan valtuutettiin hallitus, johon kuuluu puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja neljä jäsentä sekä viimeksi mainituille kullekin henkilökohtainen varajäsen.

Säätiön hallituksen ensimmäinen kokoonpano vahvistettiin sääntöjen 8. pykälässä.

Puheenjohtaja
kenraalimajuri Armas Eino Martola 
Helsinki    

Varapuheenjohtaja
eversti      
Adolf Ehrnrooth Parola   

Varsinaiset jäsenet
eversti Hans Olof von Essen           
Helsinki          
everstiluutnantti Wolfgang Halsti Helsinki
komentajakapteeni 
Jouko Pirhonen Helsinki
kapteeni Jouko Kiiskinen Helsinki

Varajäsenet
eversti Valter Nordgren           
Tikkurila     
everstiluutnantti Kalervo Loimu Helsinki
kapteeni Olli Puhakka Helsinki
kapteeni Reino Korpi Helsinki


Henkilövalinnoista säännöissä määrättiin, että säätiön valtuuskunnan viimeistään helmikuussa pidettävässä vuosikokouksessa valtuuskunta valitsee jäsenet ja varajäsenet eronneitten ja kuolleitten tilalle sekä keskuudestaan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan seuraavaksi toimikaudeksi. Samassa kokouksessa valtuuskunta valitsee vuodeksi kerrallaan myös hallituksen puheenjohtajan, varapuheenjohtajan, jäsenet ja varajäsenet.

Säätiön hallitus piti ensimmäisen kokouksensa 14.4.1954 Helsingissä. Paikalla olivat puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja varsinaiset jäsenet. Puheenjohtaja, kenraalimajuri Armas Eino Martola kertoi avauspuheenvuorossaan säätiön saaneen perustamisluvan ja vahvistuksen säännöilleen ja että säätiö oli merkitty säätiörekisteriin 22.3. Hallituksen sihteeri-rahastonhoitajaksi vuodeksi 1954 valittiin kapteeni Jouko Kiiskinen.

Valtuuskunta piti ensimmäisen virallisen kokouksen 27.4.1954. Siinä vahvistettiin 6.2.1954 tehdyt puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan valinnat.

Hallitus perusti 14.4.1969 avukseen työvaliokunnan. Sen ensimmäiseen kokoonpanoon kuuluivat puheenjohtajana hallituksen puheenjohtaja, kenraaliluutnantti Adolf Ehrnrooth ja jäseninä hallituksen jäsenet, everstiluutnantit Arvo Ahola ja Auno Kuiri, säätiön sihteeri, majuri Ilmari Honkanen sekä hallituksen ulkopuolelta ylikersantti Viljo Vyyryläinen. Kun hallituksen puheenjohtajaksi vuonna 1977 valittiin vara-amiraali Jouko Pirhonen, työvaliokuntaan tulivat hänen lisäkseen hallituksen varajäsen, majuri Eino Penttilä ja säätiön sihteeri, everstiluutnantti Ahti Vuorensola. Samalla kokoontumispaikka vaihtui Turusta Helsinkiin ja Espooseen. Työvaliokunta kokoontui 1970-luvulla ahkerasti pitäen kaikkiaan 67 kokousta. Kun ritareitten vahvuus seuraavan vuosikymmenen alussa oli laskenut alle 80:n ja myös avustettavien joukko oli pienentynyt, työvaliokunnan tehtävät siirrettiin marraskuussa 1983 säätiön hallitukselle.

Ensimmäiseksi puheenjohtajakseen säätiön valtuuskunta valitsi siis jalkaväenkenraali Erik Heinrichsin. Hänen jälkeensä vuodesta 1966 valtuuskuntaa johti kenraaliluutnantti Armas Eino Martola. Kun hän vuonna 1977 vetäytyi syrjään, valtuuskunnan puheenjohtajana toimi jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth vuoteen 2002 ja kapteeni Pentti Iisalo vuoteen 2008. Vuodesta 2008 puheenjohtajana on ollut vuorineuvos Tauno Matomäki.

Säätiön hallituksen ensimmäinen puheenjohtaja, kenraaliluutnantti Armas Eino Martola hoiti tehtävää vuoteen 1964. Hänen jälkeensä puheenjohtajina ovat olleet jalkaväenkenraali Paavo Talvela, kenraaliluutnantti Adolf Ehrnrooth, vara-amiraali Jouko Pirhonen, kapteeni Lauri Kokko, kapteeni Tuomas Gerdt ja vuodesta 2017 lähtien arkkitehti Reino Hämäläinen.

Säätiön kunniapuheenjohtajaksi kutsuttiin 21.5.1977 kenraaliluutnantti Martola, joka vuonna 1982 ylennettiin jalkaväenkenraaliksi. Toisena kutsun kunniapuheenjohtajaksi sai jalkaväenkenraali Ehrnrooth. Tämä tapahtui valtuuskunnan vuosikokouksessa 21.2.2002.

Säätiön ensimmäisenä sihteeri-rahastonhoitajana oli kapteeni Jouko Kiiskinen. Hänen jälkeensä sihteeriluettelossa ovat kapteeni Kauko Vilanti, majuriksi vuonna 1963 ylennetty Jouko Kiiskinen uudelleen, everstiluutnantti Ahti Vuorensola ja majuri Ilmari Honkanen. Vuosina 1977–94 tehtävää hoiti jälleen everstiluutnantti Vuorensola. Vuonna 1994 sihteeri-rahastonhoitajan tehtävä jaettiin kahden ritareihin kuulumattoman henkilön kesken. Sihteerin ja taloudenhoitajan tehtävänimikkeet muutettiin vuonna 2006 pääsihteeriksi ja taloussihteeriksi.

Säätiön sääntöihin vuonna 1991 tehtyjen tarkistusten jälkeen säätiön valtuuskunnassa on vähintään 6 ja enintään 12 jäsentä. Hallituksen kokoonpanoon taas kuuluu puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja vähintään 2 ja enintään 4 jäsentä. Vuonna 1998, ritarijoukon käytyä yhä pienemmäksi, valtuuskuntaan ja hallitukseen kutsuttiin ensimmäiset ulkopuoliset jäsenet.

Säätiön aikaisempien vuosien tärkeimpiä toimintamuotoja ovat olleet kesäpäivät, ritarituen myöntäminen sairaustapauksissa ja kuntoutusleirin järjestäminen kerran vuodessa. Tämä on ollut mahdollista monien eri aloja edustavien tukijoitten avulla, joista puolustusvoimat on ollut yksi tärkeimmistä. Puolustusvoimain komentajien myönteinen asenne on näkynyt kaikessa puolustusvoimilta saadussa tuessa.

Puolustusvoimain komentajiksi nousi ritarienkin joukosta kolme: jalkaväenkenraalit Erik Heinrichs, Kaarlo Heiskanen ja Yrjö Keinonen. He toimivat tässä tehtävässä yhteensä runsaan kymmenen vuoden ajan. Ensiksi mainittu oli komentajana jo ennen säätiön perustamista. Kahden jälkimmäisen toimikaudet sattuivat säätiön alkuaikaan, jolloin puolustusvoimien tuen tarve oli vielä vähäinen.

Viimeinen yhteinen kuntoutusleiri järjestettiin vuoden 2004 lokakuussa. Seuraavana vuonna   päättyivät myös kesäpäivät. Siitä lähtien säätiön toiminta on kohdistunut yhä selvemmin  ritariperinteen vaalimiseen.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä