Sivujen käyttäjälle

Mannerheim-ristin ritarit ovat saaneet pienestä lukumäärästään huolimatta runsaasti tilaa kirjallisuudessa. Heistä on ilmestynyt, kun Suomen marsalkka Mannerheimiin liittyviä julkaisuja ei oteta lukuun, yli 50 kirjailijan voimin lähes 80 teosta. Useimmat kertovat ritareitten toiminnasta jatkosodassa, osa on elämäkertateoksia. Maavoimien ritarit ovat kirjoissa muita paremmin esillä. Ehkä eniten kirjoittajia ovat kiinnostaneet jatkosodan ansioillaan ja sodanjälkeisen ajan toimillaan legendaksi noussut kapteeni Lauri Törni ja vaikenevaksi kenraaliksi mainittu kenraaliluutnantti Aksel Airo.

Ritarikirjallisuudesta ei kuitenkaan löydy teosta, jossa tiivistetyssä muodossa annetaan mahdollisimman monipuolinen kuva ritareista ja heidän elämänvaiheistaan. Ritarimatrikkeli korjannee tämän puutteen.

Matrikkeli on osa Mannerheim-ristin ritarien säätiön käynnistämää perinnetoimintaa ja se on tarkoitettu hakuteokseksi tutkijoille ja kaikille ritareista kiinnostuneille. Kirjan tiedot on koottu haastattelemalla ritareita, heidän läheisiään ja aseveljiään. Lähteistä tärkeän osan muodostavat ritareitten sotilasasiakirjat sekä ne teokset ja lehtiartikkelit, joita heistä on vuosien varrella julkaistu. Matrikkelin alussa on luku Vapaudenristin Mannerheim-ristin perustamisesta ja lyhyt kooste ritarinimityksistä. Lukua seuraa luettelo vuosina 1941–45 Mannerheim-ristin ritareiksi nimitetyistä sotilaista.

Matrikkeliosan rakenne noudattaa totuttua periaatetta. Henkilö- ja perhetietojen jälkeen on kerrottu ritarin koulutus ja varusmiespalvelus. Puolustusvoimissa palvelleesta ritarista on mainittu hänen sotilaskoulutuksensa ja rauhanajan tehtävänsä eri joukko-osastoissa. Ritaritiedoista matrikkelissa on ritarinumero ja nimityspäivämäärä sekä nimityshetken sotilasarvo ja joukko-osasto perusyksikön tarkkuudella.

Ritarien vapaussodan, talvisodan ja jatkosodan tehtävät ja joukko-osastot ovat omana kokonaisuutenaan. Tehtävänimikkeet on kirjoitettu lyhentämättöminä. Divisioonien ja jalkaväkirykmenttien tykkikomppanioissa palvelleiden ritarien koulutus on osoitettu käyttämällä tehtävänimikkeessä panssarintorjuntaetuliitettä. Joukko-osastojen nimet ovat tilan säästämiseksi lyhenteinä. Kun sotatila jatkui välirauhan aikana, talvisodan jälkeen rintamamiehet ”lomautettiin toistaiseksi”, jatkosodan päätyttyä heidät ”kotiutettiin”. Molemmat päivämäärät on merkitty matrikkeliin, mikäli kyseessä ovat reserviläiset. Kantahenkilökunnan palvelus jatkui sotien jälkeen normaaliin tapaan.

Vuosien kuluessa joukko-osastojen nimet ovat vaihtuneet moneenkin kertaan. Nimenmuutokset olivat yleisiä pian vapaussodan jälkeen. Myös viime sotien aikana nimiä muutettiin lähinnä organisaatiomuutosten yhteydessä ja salaamissyistä. Harvinaista ei ollut sekään, että joukkojen nimet lyhennettiin sodan eri vaiheissa eri tavoin. Esimerkiksi talvisodassa ja jatkosodan alussa lentolaivue lyhennettiin LLv, 3.5.1942 lyhenteeksi vahvistettiin LeLv ja 14.2.1944 lähtien käytettiin hävittäjälentolaivueesta lyhennettä HLeLv ja pommituslentolaivueesta lyhennettä PLeLv. Jatkosodan jälkeen joukko-osastojen nimet kokivat jälleen muutoksia, mutta ne koskivat enää harvoja ritareita.

Sodanjälkeisten vuosien työ ja luottamustehtävien sekä harrastustoiminnan tiedot ovat seuraavina. Tähän kohtaan kuuluu myös ritarien toiminta omassa säätiössään. Viimeisenä ovat ylennykset sekä kunniamerkit, jotka on kirjoitettu lyhenteinä samasta syystä kuin joukko-osastotkin. Venäjän armeijassa palveli kaksi ritaria, Mannerheim ja Nenonen. Heidän silloisissa ylennyspäivämäärissään on käytetty sikäläistä vanhaa ajanlaskua, joka 1800-luvulla oli 12 päivää ja 1900-luvulla 13 päivää jäljessä Suomessa käytetystä uudesta ajanlaskusta. Kunniamerkkien joukosta puuttuvat kiltaristit sekä talvi- ja jatkosodan joukkojen ja eri rintamanosien muistoristit. Vapaussodan sekä talvi- ja jatkosodan muistomitalit on mainittu ilman nauhoihin kiinnitettäviä tunnuksia.

Mannerheimin, Nenosen ja Waldenin matrikkelitiedot on kirjoitettu muitten tiedoista poiketen hieman pitempään ja suorasanaisempaan muotoon. Tällä on haluttu korostaa heidän poikkeuksellista asemaansa puolustusvoimissa ja Suomen kansan keskuudessa.

Kunkin ritarin matrikkelitietojen perään on kirjoitettu viralliset nimitysperustelut. Ne ovat nimitysesityksiä suppeammat, mutta antavat kuitenkin kuvan ritarinimitykseen johtaneista ansioista. Julkisiksi tarkoitettuina sodan ajan asiakirjoina nimitysperustelut eivät aina voineet sisältää paikkakuntien nimiä. Matrikkelissa ne on Päämajaan tulleista nimitysesityksistä poimittuina lisätty helpottamaan tapahtumien sijoittamista oikeille alueille.

Liitteenä on joukko matrikkelitiedoista koottuja yhdistelmiä, jotka toimittajan mielestä sopivat täydentämään julkaisua. Myös joukko-osastojen ja kunniamerkkien lyhenteiden selitteet löytyvät liitteiden joukosta.

Haluan esittää kiitokseni Mannerheim-ristin ritareille ja heidän omaisilleen. Vastaamalla auliisti kysymyksiini ja antamalla kaiken pyytämäni avun te olette osoittaneet aitoa kiinnostusta työtäni kohtaan. Olen joka taholta saanut kuvan, että matrikkelin toimittamista on pidetty tarpeellisena. Mannerheim-ristin ritarien säätiö on taloudellisesti mahdollistanut yhteydenotot ritareitten omaisiin ja ulkopuolisiin henkilöihin. Siitä parhaat kiitokseni. Kiitoksen ansaitsee Puolustusvoimien Kuvakeskus, joka on korvauksetta luovuttanut käyttööni pääosan matrikkelikuvista.