Mannerheim-ristin ritarit
Sotilasmestari.
Syntyi 1.3.1920 Kerimäellä, kuoli 26.10.2005 Tuusulassa, haudattu Tuusulaan Paijalan hautausmaalle.
Ritari 167, 21.12.1944, kersantti, jääkärijoukkueenjohtaja II/JR 7.
Vanhemmat maanviljelijä Pekka Juhana Hämäläinen ja Helmi Maria Karjalainen.
Puoliso Aili Maria Vesikko k 1985. Lapset Reino Tapani (1945) tekniikan lisensiaatti, arkkitehti Kirkkonummi, Pekka Juhani (1947) k 1961.
Kansakoulu, varusmies PPKoulK 1 1940, 7.Pr 1940–41 ja JR 7 1941–42, JvAuK 11 I jakso 1951–52, II jakso 1952.
Viestivälinevarastonhoitaja TK 1950–51 ja 1952, viesti- ja pioneerivarastonhoitaja TK 1953–55 ja radioasentaja 1955–62, viestiliikenneaseman viestiasentaja EK/PE 1962–67, viestiasentajien esimies HelSpE 1967–71, evp 6.8.1971.
Jatkosota: ryhmänjohtaja ja joukkueenjohtaja JR 7 1941–44, Tyrjä, Laatokan luoteispuoli, Inkeri, Siiranmäki, Punnus, Pasurinkangas, Salmenkaita, Äyräpää, Vuosalmi, haavoittui 2.8.1941 Tyrjässä.
Savon Prikaatin Killan jäsen, Helsingin Sotaveteraanien jäsen, hallituksen jäsen 1969–72, Tuusulan Reserviläisten, Tuusulan Sotaveteraanien ja Taistelukoulun Perinneyhdistyksen kunniajäsen. Mannerheim-ristin ritarien säätiön hallituksen varajäsen 1977–81 ja jäsen 1981–03.
Korpraali 30.4.1941, alikersantti 26.8.1941, kersantti 10.7.1944, ylikersantti 1.4.1953, vääpeli 1.11.1955, ylivääpeli 1.3.1962, sotilasmestari 5.9.1965.
MR 2, VR 4 tlk, VR 4 mk, VM 2, Js mm, SVR M I kr, Jv ar sk.
”Ylipäällikkö on pvm:llä 21.12.44 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi kersantti Väinö Alpiin Hämäläisen.
Kersantti Hämäläinen tunnettiin jo aivan sodan alussa, ollen silloin vielä sotilasarvoltaan korpraali, jääkärijoukkueensa reippaimpana ja pelkäämättömimpänä konepistoolimiehenä. Niinpä hän sai komentajaltaan erikoisen tunnustuksen toiminnastaan n.k. Korsukukkulan valtauksessa. Samoin kunnostautui korpraali Hämäläinen myöskin Tyrjän läpimurtotaisteluissa, jolloin hän toimi erikoisesti kokoonpannun iskuosaston liikkeellepanevana voimana.
Asemasotavaiheen aikana osallistui alikersantiksi korotettu Hämäläinen mm. Ojasen bunkkerin tuhoamiseen, vyöryttäen ryhmällään n. 150 metriä lähitaisteluhautaa, räjäyttäen kaksi asuinkorsua miehistöineen ja täyttäen varsinaisen tehtävänsä, pääosan oikean sivustan suojaamisen, vihollisen ankarasta painostuksesta huolimatta mallikelpoisella tavalla. Kaikissa muissakin jääkärijoukkueen suorittamissa partiotehtävissä oli alikersantti Hämäläisellä merkittävä osuutensa.
Vihollisen suurhyökkäyksen kesäkuussa 1944 alettua kunnostautui alikersantti Hämäläinen jo heti ensimmäisenä päivänä hakemalla parin miehen kera välimaastosta sinne jääneen raskaan kranaatinheittimen. 15.6.44 Siiranmäessä suoritetussa vastaiskussa vihollisen hyökkäyskiilan läpi, johti alikersantti Hämäläinen ryhmäänsä kylmäverisesti ja häikäilemättömästi vyöryttäen konepistoolia ja käsikranaatteja käyttäen huomattavan matkan vihollisasemista. 26.6. hän saatuaan tietää naapurilohkolla olevan 5 panssarivaunua, läksi vapaaehtoisesti niitä tuhoamaan. Yritys ei kuitenkaan onnistunut, sillä vaunut vetäytyivät heti takaisin, kun huomasivat tulleensa ahdistetuksi. Samoin kävi 6.7. Äyräpäässä, jolloin alikersantti Hämäläinen pääsi sentään kerran ampumaan panssarikauhulla kuitenkin osumatta. Seuraavana päivänä oli hänellä jo parempi onni, sillä hän sai osuman yhteen rynnäkkötykkiin, jonka jälkeen muut viisi vetäytyivät. Kun 9.7. suoritetussa vastaiskussa Vuosalmella hyökkäys tyrehtyi vihollisen ankaraan tuleen, iski alikersantti Hämäläinen oma-aloitteisesti jääkärijoukkueellaan vihollisen sivustaan saaden vihollisissa tällä teollaan aikaan pakokauhun. Suinpäin paeten jätti vihollinen jälkeensä huomattavan sotasaaliin. Kahta päivää myöhemmin eräässä toisessa vastaiskussa johti alikersantti Hämäläinen lopuksi upseereiden kaaduttua lähes komppanian suuruista osastoa vieden tehtävänsä vihollisen raivokkaasta vastarinnasta huolimatta päätökseen. Näiden taisteluiden loputtua korotettiin alikersantti Hämäläinen suurten ansioittensa vuoksi kersantiksi.”
