Mannerheim-ristin ritarit
Lentomestari.
Syntyi 21.2.1914 Lieksassa, kuoli 21.2.1999 Tuusulassa, haudattu Tuusulaan Kirkkopuistoon.
Ritari 56, 26.4.1942, lentomestari, ohjaaja 3./LLv 24 ja 28.6.1944 1./HLeLv 34.
Vanhemmat junailija Tuomas Juutilainen ja Helmi Sofia Kauppinen. Puoliso 1) Anni Kaarina Nurmi ero 1951, 2) Aili Katri Mustonen k 2014. Lapset Aarne Ilmari (1938) kapteeni k 1991, Veikko Olavi (1942) taiteilija Uusikaupunki, Tuomo Tapio (1943) kapteeni, lentokapteeni Vantaa, Eeva Kaarina (1956) Ikonen hammashoitaja Helsinki.
7/8 yksityisesti Ikaalisten yhteiskoulu 1943, varusmies 1.ErMeLLv 1932–33, apumekaanikkokurssi 1933, ohjaajakoulutus Veljekset Karhumäki/Suomen Ilmapuolustusliitto 1934, IlmK reservialiupseeriohjaajakurssi 2 ja aliupseeriohjaajakurssi 5 1936–37, sotilasradiosähköttäjätutkinto 1937, hävittäjäkurssi 1938, mittarilentokurssi yöhävittäjätoimintaa varten 1943. Kuului Sortavalan suojeluskuntaan.
Ohjaaja-aliupseeri LAs 5 1935–39 ja LLv 24 1939, ohjaaja-aliupseeri LLv 24 1940–41, komennettu Trollhättaniin Ruotsiin 1940 (Brewster-hankinta), HLeLv 34 1944–45 ja HLeLv 33 1945–47, evp 16.5.1947, lentomestarin toimessa LeR 4 1948–49, evp 7.7.1949.
Talvisota: ohjaaja-aliupseeri LLv 24 1939–40, Karjalan kannas, Laatokan Karjala. Jatkosota: ohjaaja-aliupseeri LLv 24 ja LeLv 24 1941–43, LeLv 34 ja HLeLv 34 1943–44, komennettu Saksaan 1943 ja 1944 (Messerschmitt-hankinta), Itä-Karjala, Karjalan kannas, Suomenlahti. Saavutti 94 ilmavoittoa, joista 2 talvisodassa.
Yksityislentäjä 1949–56, minkä jälkeen jonkin aikaa vakuutusalalla.
Purjelentokoulu Jämijärvellä 1937, C- ja opettajatodistus, ruotsalaisen kapteeni Hugo Egelundin ”Kunniapalkinto sille suomalaiselle hävittäjälentäjälle, joka on alasampunut useimmat vihollisen lentokoneet” 1944, Helsingin Sotaveteraanien jäsen, Tuusulan Reserviläiset jäsen, kunniajäsen 1997, Helsingin Reservinaliupseerien (Helsingin Reserviläiset) jäsen 1952–99, kunniajäsen 1989, Pilvenveikkojen jäsen, Harmon-patsas 1994 ”Sodissamme kunnostautuneelle Mannerheim-ristin lentävälle ritarille”, Reserviläisliiton vuoden 2000 reservinaliupseeri. Mannerheim-ristin ritarien säätiön säädekirjan allekirjoittaja 1954.
Julkaisut: Punalentäjien kiusana (1956). Teos on käännetty englannin ja japanin kielelle.
Korpraali 15.8.1933, alikersantti 1.4.1935, kersantti 1.5.1937, ylikersantti 31.12.1939, vääpeli 25.1.1940, lentomestari 1.3.1941. MR 2 sk, MR 2, VR 3 tlk, VR 3 mk, VR 4 tlk, 2 VR 4 mk, VM 2, Ts mm, Js mm, SaksRR 1 ja RR 2.
”Ylipäällikkö on pvm:llä 26.4.42 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi lentomestari Eino Ilmari Juutilaisen.
Lentomesteri Juutilainen on osoittanut esimerkillistä urhoollisuutta ja lannistumatonta taistelutahtoa sekä erinomaista taitoa ja neuvokkuutta lukuisissa ilmataisteluissa. Hän on saavuttanut kaikkiaan tähän mennessä 22 ilmavoittoa, joista 2 talvisodassa 1939–40 ja 20 tämän sodan aikana.
Heinäkuussa -41 joutui lentomestari Juutilainen tämän sodan aikana ensimmäisen kerran ilmataisteluun, jossa suomalaiset hävittäjälentäjät kohtasivat lukumäärältään ylivoimaisen vihollisen lentomuodostelman. Tässä taistelussa lentomestari Juutilainen häikäilemättä syöksyi päin viholliskoneita ja onnistui henkilökohtaisesti ampumaan alas 2 vihollishävittäjää.
Pari viikkoa sen jälkeen lentomestari Juutilainen joutui jälleen ilmataisteluun, jossa rohkeudellaan ja taidollaan ampui alas yhden vihollishävittäjän.
Jälleen elokuussa käydyssä ilmataistelussa saavutti lentomestari Juutilainen 2 henkilökohtaista ilmavoittoa vihollisen hävittäjistä.
Elokuun puolivälissä oli suomalainen hävittäjäpartio etsintälennolla ja tapasi 22 vihollishävittäjää käsittävän muodostelman. Esimerkillistä taistelumieltä ja rohkeutta osoittaen syöksyi lentomestari Juutilainen ensimmäisenä vihollishävittäjien kimppuun, yllätti ne ja ensimmäisessä syöksyssä sai ammutuksi alas 2 viholliskonetta. Syntyneessä ilmataistelussa hän vielä tuhosi yhden vihollishävittäjän ja sai toisen pahoin vaurioitetuksi.
Syyskuussa -41 joutui lentomestari Juutilainen käymään 2 ilmataistelua samana päivänä, joista ensimmäisessä ampui alas yhden vihollisen lentokoneen ja toisessa 2 viholliskonetta. Jättämässään taistelukertomuksessa lentomestari Juutilainen lausui: ”Jouduin yksin ilmataisteluun kolmen vihollishävittäjän kanssa, joista yhden sain ammutuksi alas tien viereen metsään ja 2 pakeni.”
Syyskuun–tammikuun aikana käydyissä kolmessa pienemmässä ilmataistelussa ampui lentomestari Juutilainen kunakin päivänä henkilökohtaisesti alas yhden vihollishävittäjän.
Helmikuussa -42 kohtasi suomalainen hävittäjäpartio voimakkaita vihollishävittäjämuodostelmia. Lentomestari Juutilainen huomasi erillään lentävät 3 pommikonetta ja siekailematta hyökkäsi näiden kimppuun ampuen 2 konetta palavina alas. Syntyneessä ilmataistelussa hän lisäksi pahoin vaurioitti yhtä vihollishävittäjää.
Kahtena maaliskuun päivänä käydyissä ilmataisteluissa lentomestari Juutilainen saavutti jälleen yhden ilmavoiton kumpanakin päivänä.
27.3.42 Suursaaren luona käydyssä ilmataistelussa lentomestari Juutilainen henkilökohtaisesti jälleen häikäilemätöntä rohkeutta ja hyökkäyshenkeä osoittaen ampui alas 2 vihollishävittäjää.”
”Ylipäällikkö on pvm:llä 28.6.44 toisen kerran suonut Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin lentomestari Eino Ilmari Juutilaiselle.
Lentomestari Juutilainen on 26.4.42 tapahtuneen Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi nimittämisensä jälkeenkin osoittanut jatkuvasti erinomaista ja esimerkillistä taisteluhalua ja -taitoa, mitä osoittaa se, että hänen ilmavoittojensa lukumäärä 8.6.44 mennessä oli kohonnut 53:een. Lentomestari Juutilaisen hyökkäysvalmius ja taistelutaito on käynyt ilmi erikoisesti 9.6. alkaneen vihollisen suurhyökkäyksen yhteydessä käydyissä ilmataisteluissa, joissa hän toistaiseksi on pudottanut 15 konetta. Näin ollen on lentomestari Juutilaisella tällä hetkellä 73 ilmavoittoa. Tätä tulosta on pidettävä meidän oloissamme loistavana sotilaallisena saavutuksena, ottaen huomioon, että suurin osa taisteluista on käyty vihollisen suurta ylivoimaa vastaan.”
