Mannerheim-ristin ritarit
Eversti, yleisesikuntaupseeri, kirjailija.
Syntyi 17.3.1913 Uudenmaan läänin Pyhäjärvellä, kuoli 18.1.2002 Tampereella, haudattu Tampereelle Kalevankankaan hautausmaalle.
Ritari 92, 8.9.1942, kapteeni, lentueenpäällikkö 3./LeLv 24.
Vanhemmat liikennepäällikkö Ananias Karhunen ja Anna Karoliina Elfving.
Puoliso Ulla Kaarina Vikkula k 2015. Lapset Pekka Johannes (1946) taloustieteiden maisteri Pori, Hannele (1947) kasvatustieteiden kandidaatti, lehtori Espoo.
Ylioppilas Heinolan keskikoulun jatkoluokat 1933, varusmies IlmK 1933–34, IlmK reserviupseerikurssi 3 1933–34, KadK kadettikurssi 18 1934–36 kadettialikersantti, ilmavoimien ohjaaja- ja tähystäjätutkinto 1936, sotilasradiosähköttäjätutkinto 1936, upseerien hiihtokurssi Suomen Urheiluopistossa Vierumäellä 1938, LeSK kapteenikurssi 1945–46, SKK/ISO 2 1947–49, yleisesikuntaupseerin arvo 20.3.1950. Kuului Forssan ja Heinolan suojeluskuntaan 1927–33.
Nuorempi upseeri LAs 1 1936–38, lentueenpäällikkö LeR 2 1938–39 ja 1940–41, komennettu Trollhättaniin Ruotsiin 1940 (Brewster-hankinta), HLeLv 31 komentaja 1945–46, LeV päällikkö 1946–47, yleisesikuntaupseeri LeR 3 1947, LeR 1 komentaja 1949–52, 2.Lsto komentaja 1952–55, evp 13.12.1955.
LeR 2:n sotaoikeuden varajäsen 1939.
Talvisota: nuorempi upseeri ja lentueenpäällikkö LLv 24 1939–40, Karjalan kannas, Laatokan Karjala, Ahvenanmaa. Jatkosota: lentueenpäällikkö LLv 24 ja LeLv 24 1941–43, LeLv 24 ja HLeLv 24 komentaja 1943–44, Suomenlahti, Karjalan kannas ja Itä-Karjala. Saavutti 31 ilmavoittoa, joista 5 talvisodassa.
Upseeriliiton Porin osaston puheenjohtaja 1949–50, Upseeriliiton hallituksen jäsen 1950, Porin Kadettipiirin puheenjohtaja 1955. Pirkka-Hämeen Kadettipiirin jäsen 1958–02, Porin Rotaryklubin jäsen 1946–61, Nokian 1962–72 ja Tampereen 1972–02, Tampereen Sotaveteraanien jäsen 1970–02, Karjalan Lennoston ja Satakunnan Lennoston Killan kunniajäsen, englantilaisen War-Birds Clubin ja Tampereen Rotaryklubin kunniajäsen, Pilvenveikkojen jäsen, Harmon-patsas 1994 ”Sodissamme kunnostautuneelle Mannerheim-ristin lentävälle ritarille”. Armeijan mestari hiihdon upseerisarjassa ja partiohiihdossa 1937, Suomen sotilaspartiohiihtojoukkueen jäsen hiihdon maailmanmestaruuskilpailuissa Zakopanessa 1939. Saanut kirjallisesta tuotannostaan useaan kertaan Kenraali Hannes Ignatiuksen Kadettisäätiön rahapalkinnon, Tampereen kaupungin hopeinen ansiomitali kirjallisesta toiminnasta. Mannerheim-ristin ritarien säätiön valtuuskunnan jäsen 1954–02.
Julkaisut (37): Ritarilentue (1956), Kannaksen kotkat (1957), Sissejä linjojen taakse (1958), Marskalkens flygande riddare (1958), Salasanomia ja neilikoita (1960), Syntiset satamat (1961), Kiitävät siivet (1962), Talvisodan taivas (1964), Ujeltavat potkurit (1965), Siipien sirkus (1966), Koiria sotapoluilla (1967), Kotkia kuolinsyöksyissä (1968), Magnussonin laivue (1969), Kärkimiehet (1970), Nuoret kotkat taistelujen taivaalla (1970), Erikoismiehet iskevät (1971), Syöksy teräsmyrskyyn (1972), Taistelujen miehet (1972), Siipien alla kuolema (1973), Tulimyrsky taivaalla (1974), Kuolevien kotkien laivue (1975), Ässien iskulaivue (1976), Siivellä lensi kuolema (1977), Pommi-iskuja itään (1978), Blenheimpommittajat armottomalla taivaalla (1979), Merilentäjät sodan taivaalla (1980), Reino Hallamaan salasanomasotaa (1980), Tarunhohtoiset talvisodan Fokkerit (1981), Magnussonin voittoisat Brewsterit (1982), Marskin ritarilentäjät (1983), Torjuntavoitto Kannaksella 1944 (1985), Talvisodan taistelulentäjät (1989), Ritarilentue taistelee (1991), Taistelulentäjän jatkosota (1994), Kotkat iskevät (1996), Taistelulentäjän muistelmat (1998), Ilma-aseen iskumiehiä (2000).
Reservivänrikki 31.8.1934, vänrikki 16.5.1936, luutnantti 16.5.1938, kapteeni 4.8.1941, majuri 31.8.1943, everstiluutnantti 6.12.1951, eversti 4.6.1967.
MR 2, SL K, VR 2 mk, VR 3 tlk, VR 3 mk, VR 4 mk, Ts mm, Js mm, RUL am, SaksRR 2.
”Ylipäällikkö on pvm:llä 8.9.42 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi kapteeni Jorma Karhusen.
Kapteeni Karhunen on eräs eturivin hävittäjälentäjiämme. Henkilökohtaisesti esimerkillisen urhoollisena ja lannistumattomana taistelijana on hän päässyt meikäläisissä oloissa suureen pudotusmäärään, tähän mennessä 25 konetta, joista 20 tämän sodan aikana. Mitä kaikenlaisia seikkailuja ja hermoja kutittavia tilanteita näihin 25 pudotukseen sisältyykään, sitä ei tämän lyhyen selostuksen puitteissa käy kertominen. Sen taidon ja harkinnan, minkä kapteeni Karhunen itse omaa, on hän juurruttanut alaisiinsa, mistä parhaana todistuksena on se, että hänen johtamansa osasto on tämän sodan aikana pudottanut jo yhteensä 130 konetta.”
