Mannerheim-ristin ritarit
Maanviljelijä, ylivääpeli.
Syntyi 18.2.1917 Kuhmoisissa, kuoli 29.10.1981 Jämsässä, haudattu Kuhmoisiin Papinsaaren hautausmaalle.
Ritari 169, 21.12.1944, vääpeli, joukkueenvarajohtaja 9./JR 44.
Vanhemmat maanviljelijä Aleksander Karjalainen ja Saima Karoliina Pastila.
Puoliso Anna-Liisa Savola k 1996. Lapset Pirkko-Liisa (1949) yhteiskuntatieteiden lisensiaatti, toiminnanjohtaja Vantaa.
Kansakoulu, varusmies KKR 1938–39. Kuului Kuhmoisten suojeluskuntaan 1934–41.
Talvisota: joukkueenvarajohtaja VIII/KT-Pr 1939–40, Pelkosenniemi, Savukoski, Saija, Vilajoki, haavoittui 10.3.1940 Säkkijärvellä, lomautettu toistaiseksi 30.4.1940. Jatkosota: joukkueenvarajohtaja JR 44 1941–44, Korpiselkä, Salmi, Syvärin voimalaitos, Lotinapelto, Sekee, Mäkriä, Vitele, Tulemajoki, Kauniskangas, Uuksujoki, Nietjärvi, haavoittui 20.7.1941 Salmissa, kotiutettu 18.11.1944.
Maanviljelijä kotitilalla Kuhmoisten Harmoisissa vuoteen 1981, varsinaisen työn ohella työnjohtaja Raivausliike Mertsalmi ja Keskusmetsälautakunta Tapion Lahden piiri.
Kuhmoisten Sotaveteraanien jäsen, Lahden Sotaveteraanipiirin kunniasotaveteraani 1973.
Korpraali 30.8.1938, alikersantti 22.10.1938, kersantti 11.5.1940, ylikersantti 27.10.1941, vääpeli 15.8.1944, ylivääpeli 6.12.1966.
MR 2, VR 4 tlk, VR 4 mk,VM 1, Ts mm, Js mm, SaksRR 2.
”Ylipäällikkö on pvm:llä 21.12.44 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi ylikersantti Esa Ukko Karjalaisen.
Ylikersantti Karjalainen osallistui hyökkäysvaiheen aikana joukkueen varajohtajana moniin taisteluihin haavoittuen mm. Salmin valtauksessa. Myöhemmin kunnostautui hän erikoisesti Syvärin Voimalaitoksen puolustuksessa. Keväällä 1942 käydyssä taistelussa Lotinanpellon Kirkkoniemessä torjui hän menestyksellisesti joukkueellaan vihollisen hyökkäyksen. Vihollisen alettua suurhyökkäyksensä Aunuksen kannaksella 20.6.44 ylikersantti Karjalainen Ruutu-tukikohdassa joukkueen johtajan haavoituttua ja vihollisen pureutuessa taisteluhautoihin, päättävästi ja suurta henkilökohtaista urhoollisuutta osoittaen ryhtyi muutamien miestensä kanssa vastaiskuun, ja vaikutti tällä ratkaisevasti vihollisen yrityksen epäonnistumiseen pelastaen jo tukalaksi käyneen tilanteen. 21.6.44 jälkeen käydyissä taisteluissa ylikersantti Karjalainen toimi joukkueen varajohtajana aina Kaukoijärvelle saakka, jossa hän joukkueen johtajan haavoituttua joutui johtamaan hyökkäystä kaataen konepistoolillaan henkilökohtaisesti kymmenittäin vihollisia. Tässä taistelussa hän myös itse haavoittui lievästi. Ylä-Vitelen ja Tulemajoen taisteluissa ylikersantti Karjalainen kunnostautui myös huomiota ansaitsevalla tavalla selviytyen mm. kerran pienin tappioin vaikeasta tilanteesta panssarien katkaistessa hänen joukkueensa vetäytymistien. Uuksujoella ylikersantti Karjalainen tuhosi joukkueineen kymmenittäin vihollisia siirtyen uuteen puolustusasemaan vasta käskyn saatuaan, vaikka vihollinen kummallakin sivustalla oli jo tunkeutunut asemiimme. 15.7.44 oli ylikersantti Karjalainen vahvistetun joukkueensa kanssa puolustuksessa Saarenmäen kukkulalla. Aalloittain uusiutuneista tuliryöpyistä huolimatta hän piti kukkulaa hallussaan viimeiseen asti ja osoitti itse teräsmyrskyssä sekä kiväärillä että konepistoolilla taistellen vertaansa vailla olevaa urhoollisuutta.”
