Mannerheim-ristin ritarit
Everstiluutnantti.
Syntyi 4.6.1909 Jaakkimassa, kuoli 10.4.1964 Jyväskylässä, haudattu Jyväskylään Seppälän hautausmaalle.
Ritari 127, 18.6.1944, majuri, laivueenkomentaja HLeLv 34.
Vanhemmat rautatieläinen Matti Luukkanen ja Anna Naukkarinen. Puoliso Eeva Ilona Kaario ero 1954. Lapset Pentti Antero (1938) k 1939, Risto Heikki (1941) majuri, liikuntaneuvos k 2021.
7/8 Sortavalan lyseo 1929, varusmies MaaLeKoulu 1929–30, RUK reserviupseerikurssi 18 1930, KadK kadettikurssi 15 1931–33, ilmavoimien ohjaaja- ja tähystäjätutkinto 1933, sotilasradiosähköttäjätutkinto 1933, armeijan liikuntakasvatusupseerikurssi 1934 ja hiihto- ja voimistelukurssi 1937 Suomen Urheiluopistossa Vierumäellä, hävittäjäkurssi 1935 ja 1938, mittarilentokurssi 1936, SKK/ISO 1 ilmavoimien kapteenikurssi 1939, TK yleinen komentajakurssi 1949. Kuului Sortavalan maalaiskunnan suojeluskuntaan 1927–29.
Nuorempi upseeri 1.ErMeLLv 1933–35 ja LAs 6 1935, nuorempi upseeri ja lentueenvarapäällikkö LAs 5 1935–38, adjutantti LeR 1 1938–39, lentueenvarapäällikkö LeR 2 1939, lentueenpäällikkö LLv 24 1940–41, komennettu Trollhättaniin Ruotsiin 1940 (Brewster-hankinta), HLeLv 33 komentaja 1945–46, LeR 1 komentaja 1946, LeR 2 komentaja 1946–51, evp 8.11.1951.
LAs 5:n liikuntakasvatusupseeri 1936–38, ilmavoimien kunniatuomioistuimen jäsen 1941, LeR 3:n kunnianeuvoston puheenjohtaja 1945–46.
Talvisota: lentueenpäällikkö ja hävittäjäosaston komentaja LLv 24, 1939–40, Karjalan kannas, Laatokan Karjala. Jatkosota: lentueenpäällikkö LLv 24 ja LeLv 24 1941–42, LeLv 30 komentaja 1942–43, komennettu Saksaan 1943 (Messerschmitt-hankinta), LeLv 34 ja HLeLv 34 komentaja 1943–44, Karjalan kannas, Itä-Karjala, Etelä-Suomi ja pohjoisrintama. Saavutti 56 ilmavoittoa, joista 2 talvisodassa.
Julkaisut: Hävittäjälentäjänä kahdessa sodassa (1955). Teos on käännetty englannin, japanin, espanjan ja tsekin kielelle.
Reservivänrikki 1.12.1930, vänrikki 16.5.1933, luutnantti 21.3.1935, kapteeni 15.2.1940, majuri 1.11.1942, everstiluutnantti 13.2.1948.
MR 2, VR 2 mk, VR 3 tlk, VR 3 mk, VR 4 mk, Ts mm, Js mm, SaksRR 1 ja RR 2.
”Ylipäällikkö on pvm:llä 18.6.44 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi majuri Eino Antero Luukkasen.
Majuri Luukkanen on osoittautunut sekä talvi- että nykysodassa esimerkillisen urhoolliseksi ja neuvokkaaksi ilmataistelijaksi. Tähän mennessä on hän lukuisissa, ylivoimaista vihollista vastaan käydyissä ilmataisteluissa pudottanut 35 viholliskonetta. Lisäksi on majuri Luukkasen tilillä neljä epävarmaa tapausta, joissa vihollisen tuhoutumista ei ole voitu varmuudella todistaa. Majuri Luukkasen taistelusuorituksista mainittakoon: Suomenlahden yläpuolella tapahtuneessa ilmataistelussa joutui majuri Luukkanen tovereistaan eristettynä yksin taisteluun kuuden vihollishävittäjän kanssa, jotka sitäpaitsi etsivät suojaa Oranienbaumin ilmatorjuntatulesta. Irroittautumismahdollisuuksistaan huolimatta majuri Luukkanen jatkoi taisteluaan siksi, kunnes hänen patruunansa loppuivat ja tuloksena oli kaksi alasammuttua viholliskonetta. Kerran ryhtyi majuri Luukkanen neljän toverinsa kanssa taisteluun kahdeksaa vihollishävittäjää vastaan. Taistelun aikana sai vihollinen jatkuvasti lisävoimia, joten sillä lopuksi oli n. 20 konetta. Tässä taistelussa hävittäjämme ampuivat alas neljä konetta, joista majuri Luukkanen kaksi. Erikoista kylmäverisyyttä osoittaen ryhtyi majuri Luukkanen viime vuoden lopulla kolmella hävittäjäkoneella taisteluun vihollisen 11 pommituskonetta vastaan, joita oli suojaamassa 19 hävittäjää. Tässäkin taistelussa majuri Luukkanen ampui alas henkilökohtaisesti yhden koneen. 6.3.44 Kotkan edustalla käydyissä ankarissa ilmataisteluissa majuri Luukkasen johtama osasto ampui alas kaikkiaan 12 viholliskonetta, joista majuri Luukkasen tilille tuli kaksi. Viimeaikaisissa kovissa ilmataisteluissa on hän pudottanut lukuisia viholliskoneita.”
