Mannerheim-ristin ritarit
Kiinteistönvälittäjä, ylivääpeli.
Syntyi 18.10.1907 Muolaassa, kuoli 29.5.1997 Turussa, haudattu Turkuun Uudelle hautausmaalle.
Ritari 113, 4.6.1943, vääpeli, tähystäjäaliupseeri 1./KevPsto 14.
Vanhemmat maanviljelijä Juho Moisander ja Helena Karhu. Puoliso Liisa Klara Virtanen ero 1947. Lapset Ilkka Juhani (1942) everstiluutnantti, yleisesikuntaupseeri, isännöitsijä Helsinki, Marjatta Hillevi (1944) Pekkala liikunnanohjaaja Helsinki.
Kansakoulu, 1/8 Viipurin suomalainen lyseo 1921, varusmies RTR 1926–28.
Kuului Kaukilan suojeluskuntaan 1922–25, Äyräpään suojeluskuntaan 1925–39 ja Turun suojeluskuntaan 1940–41. Kertausharjoitusvuorokausia 1932–36 yhteensä 50.
Komppanianvääpeli ja joukkueenjohtaja TykK/6.Pr 1940, vapautettu omasta pyynnöstä 30.9.1940.
Talvisota: joukkueenjohtaja 29.PstK 1939 ja JR 5 1939–40, Punnusjoki, Salmenkaita, Kuparsaari, lomautettu toistaiseksi 25.7.1940. Jatkosota: tähystäjäaliupseeri KevPsto 14 1941–44, Hämekoski, Harlu, Rytty, Helylä, Sortavala, Lipola, Lempaala, Metsäpirtti, Taipale, Vuosalmi, haavoittui 14.8.1941 Sortavalassa ja heinäkuussa 1944 Vuosalmella, kotiutettu 21.11.1944.
Ennen sotia metsätyönjohtaja ja puutavaraliikemies Puukeskus Oy Viipuri, vakuutusvirkailija Vakuutusosakeyhtiö Kaleva Turku 1940–41, kiinteistönvälittäjä Auran Kiinteistönvälitys Turku 1945–72 ja Moisan Asunnonvälitys Turku 1955–72.
Turun Reservinaliupseerien ja Reservinaliupseerien shakkikerhon jäsen, Turun Sotaveteraanien jäsen, Satakunnan Kenttätykistökillan Varsinais-Suomen osaston perustaja- ja kunniajäsen, Turun Kansallisseuran Eläkeläisten jäsen 1972–97. Mannerheim-ristin ritarien säätiön hallituksen varajäsen 1969–77.
Korpraali 1.9.1927, alikersantti 6.12.1927, kersantti 28.1.1940, ylikersantti 23.3.1940, vääpeli 13.4.1942, ylivääpeli 6.12.1967.
MR 2, VR 4 mk, VM 2, Ts mm, Js mm.
”Ylipäällikkö on pvm:llä 4.6.43 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi vääpeli Leevi Veli Moisanderin.
Vääpeli Moisander on sodan alusta lähtien toiminut patterin tulenjohtueessa tähystysaliupseerina. Hänen sissiluonteelleen ovat kuitenkin hänen vakinaiset toimensa tuntuneet liiaksi taistelutoimintaa rajoittavilta. Siksi on hän aina, milloin siihen suinkin on ollut mahdollisuuksia, pyrkinyt jalkaväen mukaan sellaisiin paikkoihin, missä kosketus viholliseen on ollut kiinteä. Erikoisesti on vääpeli Moisander harrastanut yksinäisiä partioretkiä vihollisen puolelle. Tällaisiin on hänellä harvinaisen kylmäverisyytensä ja uhkarohkeutensa sekä taiturimaisen aseenkäsittelytaitonsa ansiosta aivan erikoiset edellytykset. Partioretkillään on vääpeli Moisander tuhonnut ja ottanut vangiksi puolisensataa vihollista sekä tuonut palatessaan paitsi huomattavaa sotasaalismäärää myös tärkeitä tietoja vihollisen toimista, ”tossupoluista”, väijytyspaikoista ym. Vihollisen suorittaessa n. 200 miehen vahvuisena paikallisen hyökkäyksen Tapparin lohkolla erästä tukikohtaamme vastaan kiiruhti vääpeli Moisander taistelukentälle ottaakseen osaa vastaiskuun. Ensimmäisenä miehenä hän tunkeutui vihollisen asemiin, josta pelasti 6–7 haavoittunutta omaa miestä. Tukikohta ”Moosekseen” suoritti vihollinen kerran hyökkäysyrityksen räjäytettyään ensin esteisiin kolme aukkoa ja tuotuaan paikalle konetuliaseita ja panssaritorjuntatykin. Vihollisen kiivaasta tulesta huolimatta ryömi vääpeli Moisander esteelle, tuhosi käsikranaateilla ja kiväärillään heinikossa ryömivät viholliset sekä otti seitsemän vankia. Vähän myöhemmin kävi vääpeli Moisander erään jalkaväkimiehen kanssa partioimassa etumaastossa, jossa kohtasi 10-miehisen vihollispartion. Syntyneessä kahakassa partiosta joutui yksi vangiksi ja loput tuhottiin viimeiseen mieheen.”
