Tulosta tämä sivu

Mannerheim-ristin ritarit

Takaisin listaukseen

Seuraava ritari

Edellinen ritari

SKYTTÄ Lauri
68
SKYTTÄ Lauri 68

Maanviljelijä, ylivääpeli.
Syntyi 12.12.1922 Viipurin maalaiskunnassa, kuoli 12.4.1973 Hyvinkäällä, haudattu Hyvinkäälle Kytäjän hautausmaalle.
Ritari 68, 5.7.1942, kersantti, joukkueenjohtaja 3./HRR.
Vanhemmat konstaapeli Otto Skyttä ja Iida Siviä Sinisalo. Puoliso Katri Emilia Liuska
k 2008. Lapset Riitta Sointu Irmeli (1944) Vainio emäntä Kytäjä, Raija Sisko Kaarina (1945) postinkantaja Imatra, Raili Pirkko Anneli (1949) liikeapulainen Hyvinkää, Lauri Erkki Juhani (1954) luutnantti Kytäjä, Martti Kaarlo Antero (1957) seppä Kytäjä, Matti Esko Kalevi (1957) maanviljelijä, puuseppä Kytäjä.

 

Kansakoulu, varusmies HRR 1940–42, JvAuK 1944, JvAuK 9 II jakso 1950, KTR 3 kantahenkilökunnan moottoriajoneuvokoulutustilaisuus 1954. Kuului Säiniön suojeluskuntaan 1940.

Rajavartiolaitoksen palvelukseen 1945, rajavartioaliupseeri R 5 1945–46 ja RjP 5 1946, ero omasta pyynnöstä 31.5.1946. Rajavartiolaitoksen palvelukseen 1949, vartiopäällikkö K-SR 1949. Puolustuslaitoksen palvelukseen 1949, koulutusaliupseeri URR 1949–52 ja JP 6 1952–55, evp 6.1.1955.

Talvisota: vapaaehtoisena suojeluskuntalaisena eri tehtävissä Karjalan kannaksella muun muassa Summassa 1939–40. Jatkosota: ryhmänjohtaja, joukkueenvarajohtaja ja joukkueenjohtaja HRR 1941–44, joukkueenjohtaja JvKoulK 31, JvKoulK 12 ja JvKoulK 13 1944, Ilomantsi, Tolvajärvi, Ägläjärvi, Vegarus, Suojärvi, Onkamus, Lahtakylä, Pien-Sunajoki, Nimjärvi, Honkaselkä, Karjalan kannas, haavoittui 10.10.1941 Honkaselässä, kotiutettu 19.11.1944.

Maanviljelijä omalla maatilalla Kytäjällä 1955–73, työnjohtaja Herajoen Meijeri 1971–73.

Maataloustuottajain Kytäjän yhdistyksen johtokunnan jäsen 1955–73, Ratsumieskillan jäsen.

Korpraali 8.10.1940, alikersantti 7.3.1941, kersantti 11.8.1941, ylikersantti 26.1.1943, vääpeli 1.2.1954, ylivääpeli 4.6.1967.
MR 2, VM 1, VM 2, Ts mm, Js mm.

”Ylipäällikkö on pvm:llä 5.7.42 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi kersantti Lauri Skytän, joka on toiminut joukkueensa varajohtajana. Joukkue oli saanut tehtäväkseen edetä S:järven [Säämäjärvi] maastosta N:järven [Nimjärvi] suuntaan ja ottaa haltuunsa erään metsälinjojen risteyksessä olleen vahvasti varustetun vihollisen tukikohdan. Kersantti Skyttä toimi tällöin kärkiosaston johtajana. Tukikohtaan johtavalle polulle oli vahva vihollisosasto asettunut edullisiin asemiin, josta se avasi tulen. Saatuaan yhden ryhmän avuksi kersantti Skyttä rohkealla rintamahyökkäyksellä, itse ensimmäisenä syöksyen ja eläköötä huutaen, ajoi vihollisen silmittömään pakoon.

Seuraavana päivänä oli joukkueen tehtävänä vallata edellisestä paikasta noin 4 km koilliseen sijaitseva tukikohta, jossa vihollinen oli erittäin vahvoissa asemissa. Kahden konekivääriryhmän ja osan joukkueesta sitoessa rintamasuunnassa, kersantti Skyttä osalla joukkuetta kiersi oikealta saarrostaen ja valtasi häikäilemättä ja päättävästi toimien tukikohdan.

Kolme päivää myöhemmin vihollisen hajallelyödyn pataljoonan rippeiden tehdessä edellämainittuun tukikohtaan asettunutta osastoa vastaan ankaran hyökkäyksen, puolusti kersantti Skyttä erittäin urhoollisesti tukikohtansa osaa. Taistelun aikana hän oma-aloitteisesti vain kahden miehen seuraamana tunkeutui tukikohdan edessä olevaan, tiheää metsää kasvavaan suoniemekkeeseen, tuhosi joukon vihollisia ja sai loput vetäytymään paikalta, siten huomattavasti helpottaen tilannetta.

Muutama päivä sen jälkeen jatkoi koko rykmentti edellämainitusta tukikohdasta hyökkäystään kohti N:järven [Nimjärvi] kylää. Tällöin joutui eräs osasto vasemmalla sivustalla hyökkäämään erään 50 m leveän ja 200 m pitkän järvikannaksen kautta. Sitä puolusti konetuliaseilla vahvistettu vihollinen. Kovasta vastarinnasta johtuen viivästyi osaston hyökkäys kannaksella. Tällöin tunkeutui kersantti Skyttä ankarasta vihollistulesta huolimatta – itse edellä ryömien – kahden ryhmän kanssa pitkin järven rantaa vihollisen asemiin, tuhosi useita vihollisia ja pakotti rohkealla sivustahyökkäyksellä loput vihollisjoukkueesta vetäytymään pois, joten osasto ja rykmentti saattoivat jatkaa etenemistä kohti tavoitetta.

Urhoollisuudellaan, päättäväisyydellään ja taitavuudellaan myötävaikutti kersantti Skyttä, että meille tärkeä operatio saatettiin tulokselliseen päätökseen.

Myöhemmin H:n [Honkaselkä] taistelussa oli vihollinen asettunut vahvoihin katettuihin asemiin 150–300 m:n levyisen murroksen taakse. Kahdesta eri paikasta oli murrosta koetettu ylittää, mutta tuloksetta. Tällöin kuitenkin kersantti Skytän, joka nyt toimi joukkueenjohtajana, onnistui tunkeutua murroksen yli ja vyöryttää vihollisen asemat vasemmalle tuhoamalla käsikranaatein muutamia pesäkkeitä. Tämän hänen johtamansa hyökkäyksen seurauksena oli, että murroksen oikealla sivustalla puolustautunut vihollinen vetäytyi. Tässä taistelussa toimi kersantti Skyttä henkilökohtaisesti käsikranaattien heittäjänä joukkueensa edessä, haavoittuen tällöin vihollisen käsikranaatista oikeaan käteen, mutta jääden siitä huolimatta riviin ja johtaen edelleen joukkuettaan. Tämän kersantti Skytän johtaman hyökkäyksen välittömänä seurauksena oli, että omien joukkojen muut osat pääsivät murroksen yli, ja vihollisen asemat tulivat siten lopullisesti vallatuiksi. Täten joudutettiin H:n [Honkaselän] valloittamista huomattavasti, mikä oli ehtona erään tärkeän valtatien [Petroskoi–Munjärvi] avaamiseen.

Kersantti Skyttä, jota koko sodan ajan on pidetty johtajana kaikissa vaikeimmissa partiotehtävissä, joista hän aina on suoriutunut erikoista tunnustusta ansaitsevasti, on rykmentin parhaisiin miehiin kuuluva ja henkilökohtaisesti eräs rohkeimmista. Hänen yksikkönsä kaikki miehet ovat koko sodan ajan suhtautuneet häneen ihaillen ja pitävät häntä sotilaan esikuvana.”

Seuraava ritari

Edellinen ritari

Takaisin listaukseen


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä