Tulosta tämä sivu

Mannerheim-ristin ritarit

Takaisin listaukseen

Seuraava ritari

Edellinen ritari

VEIKKANEN Arvo Emanuel
153
VEIKKANEN Arvo Emanuel 153

Rakennusmestari, luutnantti.
Syntyi 11.7.1919 Luumäellä, kuoli 3.5.1999 Luumäellä, haudattu Luumäelle Kankaan hautausmaalle.
Ritari 153, 2.10.1944, ylikersantti, panssarintorjuntatykkijoukkueen varajohtaja 14./JR 2.
Vanhemmat maanviljelijä Manu Veikkanen ja Anna Ilves. Puoliso 1) Helvi Annikki Ropo
k 1951, puoliso 2) Sylvi Orvokki Heikkinen k 2014. Lapset Seija Sanelma (1948) emännöitsijä Kuhmoinen, Pirjo Annikki (1950) Barck kotirouva Ilomantsi, Päivi Marita (1957) Partila lastenohjaaja Luumäki, Raimo Tapani (1959) venepuuseppä k 1996, Juha Kalevi (1963) metsuri Luumäki.

 

Kansakoulu, varusmies JvKoulK 4 1940–42, RUK reserviupseerikurssi 60 1944, rakennusteknikko Lappeenrannan teknillinen koulu 1955, tie- ja vesirakennuksen lisätutkinto Helsingin teknillinen oppilaitos 1964. Kuului Luumäen suojeluskuntaan 1936–44.

Talvisota: suojeluskuntalaisena vartiointitehtävät Luumäellä 1939–40. Jatkosota: panssarintorjuntatykkiryhmän johtaja ja panssarintorjuntatykkijoukkueen varajohtaja JR 2 1941–44, Jääski, Hiitola, Räisälä, Pyhäjärvi, Valkjärvi, Lempaala, Syvärin voimalaitos, Sammatus, Aunuksenkaupunki, Vitele, Rajakontu, Salmi, Lemetti, haavoittui 1.7.1944 Manssilassa, kotiutettu 27.11.1944.

Ennen sotia ja sotien jälkeen vuoteen 1952 maanviljelijä ja tiilitehtaan osakas kotitilalla, rakennusmestari Elimäen kunta 1955–57, työmaapäällikkö Kymen tie- ja vesirakennuspiiri 1957–82.

Luumäen Poikien jäsen 1946–99, Luumäen Reserviupseerikerhon jäsen 1958–99, Sotainvalidien Veljesliiton Luumäen osaston jäsen 1984–99. Mannerheim-ristin ritarien säätiön valtuuskunnan varajäsen 1990–93 ja jäsen 1993–97.

Ylikersantti 6.12.1943, vänrikki 20.6.1948, luutnantti 4.6.1968.
MR 2, VR 4 mk, VM 1, VM 2, Ts mm, Js mm, RUL am.

”Ylipäällikkö on pvm:llä 2.10.44 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi ylikersantti Arvo Emanuel Veikkasen.

Ylikersantti Veikkanen toimi sodan alussa tykinjohtajana kunnostautuen erikoisesti Räisälän taistelussa 1941, jolloin hän itse ampujana toimien tuhosi erään viholliskanuunan miehistön kokonaisuudessaan ja siten vaikutti ratkaisevasti koko vihollispatterin valtaamiseen. Jatkuvalla tarmokkaalla toiminnallaan hän kiinnitti esimiestensä huomiota ja ylennettiin vähitellen nykyiseen arvoonsa. Vihollisen suurhyökkäyksen alettua osallistui ylikersantti Veikkanen lähitorjuntapuolijoukkueen johtajana raskaisiin torjuntataisteluihin kaikkea kiitosta ansaitsevalla tavalla.
Erikoismaininnan ansaitsee hänen toimintansa Sammatuksen taistelussa 23.6.44. Kolme vihollisen raskasta panssarivaunua oli murtautunut asemiimme, jossa ne tulellaan pakottivat jalkaväkemme pysymään matalana taisteluhaudassa. Avomaastosta huolimatta, joka ei antanut edes näkösuojaa, lähestyi ylikersantti Veikkanen erästä vaunua ja ampui sitä panssarinyrkillä. Vaunun pysähdyttyä ja sen miehistön yrittäessä ulos, tuhosi ylikersantti Veikkanen ryhmineen miehistön tulellaan. Hetkistä myöhemmin vaunu lehahti tuleen tuhoutuen täydellisesti. Toisesta vaunusta oli huomattu em. tapaus, ja se alkoi tulittaa kiivaasti. Ylikersantti Veikkanen vei tällöin miehensä tuhoutuneen vaunun suojaan ja vaunun tultua ampumamatkan päähän, ampui hän sekä eräs toinen miehistä sitä. Iltahämärä ja tuhoutuneesta vaunusta nouseva savu aiheuttivat kuitenkin sen, että ammukset menivät ohi. Tällöin ylikersantti Veikkanen sieppasi kasapanoksen ja savun suojassa sijoitti sen vaunun tornin ja kannen väliin. Räjähdyksen vaikutuksesta vaunu pysähtyi heti ja sen miehistö tuhoutui kokonaisuudessaan. Myöskin kolmas vaunu tuli myöhemmin tuhotuksi ylikersantti Veikkasen toimesta. Manssilan taistelussa 1.7.44 ylikersantti Veikkanen jälleen tuhosi yhden panssarivaunun. Tässä taistelussa hän kuitenkin haavoittui vaikeasti lähestyessään useamman panssarivaunun muodostamaa ryhmää.”

Seuraava ritari

Edellinen ritari

Takaisin listaukseen