Mannerheim-ristin ritarit
Maanviljelijä, vääpeli.
Syntyi 16.11.1917 Ruotsinpyhtäällä, kuoli 26.12.1998 Haminassa, haudattu Ruotsinpyhtäälle Haaviston hautausmaalle.
Ritari 173, 21.12.1944, ylikersantti, joukkueenjohtaja 9./JR 4.
Vanhemmat maanviljelijä Aapo Lehtikangas ja Hulda Maria Rasi. Puoliso Elvi Maria Friman k 1998. Lapset Maritta Helena (1952) Nurmiranta sosiaalityöntekijä, lastenvalvoja Kouvola.
4/4 kansakoulu, varusmies SVK 1939–40. Kuului Ruotsinpyhtään suojeluskuntaan 1937–44.
Talvisota: sotapoliisi SpolK/11.D 1939–40, Karjalan kannas, lomautettu toistaiseksi 20.7.1940. Jatkosota: ryhmänjohtaja ja joukkueenjohtaja JR 45 1941, joukkueenjohtaja JR 1 1941–42, ryhmänjohtaja ja joukkueenjohtaja JR 45 1942 ja JR 4 1942–44, Ylämaa, Viipuri, Koivisto, Uunitsa, Karhumäki, Maaselkä, Suurlahti, Kuuttilahti, Syväri, Shemenski, Enemajoki, Nurmoila, Niiniselkä, haavoittui 6.6.1942 Kuuttilahdessa ja 29.6.1944 Niiniselässä, kotiutettu 23.1.1945.
Maanviljelijä kotitilalla Vastilassa vuoteen 1998.
Ruotsinpyhtään kunnanvaltuuston jäsen 1954–56 ja 1961–68, kunnanhallituksen jäsen 1957–66 ja 1969–72 sekä tielautakunnan jäsen 1957–72 ja puheenjohtaja 1973–88, Maanjako-oikeuden jäsen 1960–76, Ruotsinpyhtään seurakunnan kirkkovaltuuston jäsen 1952–70, Kymenlaakson Maakuntaliiton valtuuskunnan jäsen 1963–75, Maataloustuottajain Kymenlaakson Liiton johtokunnan jäsen 1948–83, Uudenmaan Maatalouskeskuksen johtokunnan jäsen 1964–78, Elimäen Metsänhoitoyhdistyksen hallituksen jäsen, Vastilan Maamiesseuran puheenjohtaja, Sotainvalidien Veljesliiton Pyhtään osaston ja Pyhtään-Ruotsinpyhtään Sotaveteraanien jäsen, Kymenlaakson Sotaveteraanipiirin kunniaveteraani 1991.
Korpraali 31.7.1939, alikersantti 30.8.1939, kersantti 4.9.1941, ylikersantti 6.12.1941, vääpeli 7.10.1968.
MR 2, VR 3 tlk, VR 3 mk, VR 4 mk, VM 1, Ts mm, Js mm.
”Ylipäällikkö on pvm:llä 21.12.44 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi ylikersantti Aapo Aulis Lehtikankaan.
Ylikersantti Lehtikangas toimi asemasotavaiheen aikana Shemenskissä tukikohdan päällikkönä osallistuen lukuisiin partioretkiin välimaastoon. Näillä retkillä hän hankki yksityiskohtaiset tiedot vihollisen asemista, että lopulta tunsi ne yhtä hyvin kuin omansa. Vihollisen suurhyökkäyksen 9.6.44 alettua osoitti ylikersantti Lehtikangas rauhallisuutta ja harkintaa mitä vaikeimmissa tilanteissa vaikuttaen siten esimerkillään rauhoittavasti ja taistelutahtoa kohottavasti. Kun vihollinen Nurmoilassa 26.6.44 suoritti syvän saarrostuksen ylikersantti Lehtikankaan joukkueen taakse, suoritti hän joukkueensa etumaisena taistellen rohkean läpimurron omalle puolelle. Tässä taistelussa hän mm. kovassa vihollistulessa haki 30 m:n päästä vihollisesta vaikeasti haavoittuneen miehensä ja kantoi tämän omalle puolelle. Tihverissä 28.6.44 ylikersantti Lehtikankaan joukkue oli puolustuksessa hallitsevan tien reunassa vihollisen hyökätessä kolmen hyökkäysvaunun tukemana. Suurten tappioiden alkaessa horjuttaa puolustusta rohkaisi ylikersantti Lehtikangas miehiään kulkemalla uhkarohkeasti ja kuolemaahalveksivasti pitkin joukkueensa ketjua saadenkin miehensä pitämään puoliaan siksi, kunnes hyökkäysvaunut ja niitä seurannut jalkaväki saatiin tuhotuksi. Seuraavana päivänä haavoittui ylikersantti Lehtikangas molempiin jalkoihinsa yrittäessään jälleen hakea haavoittunutta toveriaan vihollisen tulen alaiselta avonaiselta pellolta. Ylikersantti Lehtikangas tunnetaan joukko-osastossaan itseään säästämättömänä ja kylmän harkitsevana, mutta vaatimattomana ja teoistaan kerskumattomana taistelijana.”
