Mannerheim-ristin ritarit
Konttoripäällikkö, kapteeni.
Syntyi 28.5.1922 Heinävedellä, kuoli 1.11.2020 Helsingissä, haudattu Lappeenrantaan Lepolan hautausmaalle.
Ritari 95, 8.9.1942, kersantti, taistelulähettialiupseeri 12./JR 7.
Vanhemmat konstaapeli Albin Gerdt ja Olga Maria Lybeck. Puoliso Lea Marjatta Kosonen k 2013. Lapset Juha Olavi (Olli) (1947) diplomi-insinööri, toimitusjohtaja Espoo, Anitta Irmeli (1951) luokanopettaja Helsinki.
Kansakoulu, Mikkelin kaupungin kauppakoulu 1938–40, varusmies PPKoulK 2, RAuK/PPP 6 1940 sekä JR 28 ja JR 7 1941–43, RUK reserviupseerikurssi 57 1943. Kuului Rantasalmen suojeluskuntaan 1934–40. Kertausharjoitusvuorokausia 1955–60 yhteensä 55.
Talvisota: suojeluskuntalaisena vartiointi- ja evakuointitehtävät Rantasalmella 1939–40. Jatkosota: taistelulähetti ja ryhmänjohtaja JR 28 1941, taistelulähettialiupseeri ja ryhmänjohtaja JR 7 1941–43, joukkueupseeri UK 1943–44, joukkueenjohtaja ErP 12 1944, Pääsiäisvaara, Mensuvaara, Reuskula, Punnus, Ohta, Lampijärvi, Siiranmäki, Vuosalmi, haavoittui 1.7.1941 Pääsiäisvaarassa, 21.7.1942 Lampijärvellä ja 14./15.6.1944 Siiranmäessä, kotiutettu 13.11.1944.
Konttoristi ja työnjohtaja Oy Wilh Schauman Ab osto- ja lähetysosasto Savonlinna 1944–47, metsäpalkkalaskennan ja -kirjanpidon uudistustehtävät Oy Kaukas Ab Savonlinna 1947–50, jaostopäällikkö yhtiön pääkonttori Helsinki 1950–71 ja metsähallinnon konttoripäällikkö Oy Kaukas Ab ja fuusion tapahduttua Kymmene Oy Lappeenranta 1971–87.
Savonlinnan Reserviupseerikerhon jäsen 1945–50, Helsingin Suunnistajien johtokunnan ja nuorisojaoksen jäsen, aktiivisuunnistaja 1950–70, Helsingin Reserviupseeripiirin hallituksen jäsen 1951–52, jalkaväkikerhon johtokunnan jäsen 1951–56, neuvottelukunnan jäsen 1956–59 ja maastokilpailujaoston jäsen 1960–70, Helsingin Reserviläisjärjestöjen kunto- ja maastourheilun yhteistoimintajaoston jäsen 1960–68, Helsingin Sotaveteraanien jäsen, kunniajäsen 1981, Lauritsalan Reserviupseerikerhon jäsen 1979–20, hallituksen jäsen 1985–90, puheenjohtaja 1991–92 ja kunniapuheenjohtaja 1992, Savon Prikaatin Killan jäsen, Sotainvalidien Veljesliiton Lappeenrannan Seudun osaston jäsen 1986–20, Suomen Reserviupseeriliiton kunniajäsen 2011. Helsinki–Tukholma kaupunkiottelun maastokilpailun osanottaja kahdesti 1950-luvulla, Helsingin Reserviupseeripiirin maastomestaruuksia 15 ja maastoammunnan mestaruuksia 2 1950–70, Suomen edustaja Pohjoismaiden reserviupseerien maastomestaruuskilpailuissa 1961 ja Suomen joukkueen huoltaja 1964, Suomen Reserviupseeriliiton maastomestari 1965 ja 1968. Kaukaan Lylyn Lapin kuntomatkojen vetäjä 1972–97 ja Kaukaan Metsästysyhdistyksen hirvijahtien ajomiesten ja -naisten ryhmänjohtaja 1972–97. Oy Impregno Ab:n tilintarkastaja ja Kaukas-Hagman Oy:n kirjanpidon hoitaja 1958–72. Mannerheim-ristin ritarien säätiön sihteerin apulainen 1954–55, hallituksen varajäsen 1956–62, tilintarkastaja 1967–78 ja varatilintarkastaja 1979–86, valtuuskunnan varajäsen 1982–84 ja jäsen 1984–87, hallituksen jäsen 1987–20, varapuheenjohtaja 1987–98, puheenjohtaja 1998–17 ja varapuheenjohtaja 2017–20. Tuomas Gerdt oli viimeinen elossa ollut Mannerheim-ristin ritari.
Korpraali 11.6.1940, alikersantti 15.7.1941, kersantti 4.8.1942, vänrikki 29.2.1944, luutnantti 15.7.1955, yliluutnantti 14.3.1961, kapteeni 4.6.1968.
MR 2, VR 4 mk, SVR R I, VM 1, 2 VM 2, Ts mm, Js mm, RUL am sk.
”Ylipäällikkö on pvm:llä 8.9.42 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi alikersantti Kaiho Tuomas Albin Gerdtin.
Alikersantti Gerdt on sodan alkuvaiheista alkaen erikoisesti kunnostautunut taistelulähettitehtävissä, joutuen pitämään yhteyttä eri komentoportaitten välillä erittäin vaikeissa olosuhteissa. Paitsi rohkeutta vaatii tällainen työskentely nopeita itsenäisiä ratkaisuja ja aika annoksen synnynnäistä neuvokkuutta. Kerran vihollisen onnistuessa yllättämään komppanian, johon alikersantti Gerdt kuului, haki hän itsenäisesti toimien tykistön apua. Tällöin joutui hän mm. ylittämään erään maastonkohdan, jota vihollinen tulitti 10:llä konekiväärillä ja yli 10:llä pikakiväärillä ja konepistoolilla keskittäen samaan maastokohtaan yhtäjaksoisesti raskaitten kranaatinheittimien tulen. Tällä teollaan alikersantti Gerdt pelasti komppaniansa suurilta tappioilta. Monissa muissa kiperissä tilanteissa on hän kylmäverisesti ja itseään säästämättä suorittanut tekoja, joitten arvon tuntee vain sellainen, joka on joutunut johtamaan joukkoja tilanteissa, milloin kaikki muut yhteydet ovat poikki ja milloin vain miehinen kunto ja urhoollisuus voivat toimittaa perille annetut käskyt ja ilmoitukset. 20.–21.7.42 Kannaksella ”Sevastopolista” käydyn taistelun aikana ilmoittautui alikersantti Gerdt vapaaehtoisena vastaiskua tekemään määrättyyn osastoon. Ensimmäisenä miehenä syöksyi hän eteenpäin tuhoten konepistoolillaan ja käsikranaateilla kymmeniä vihollisia pyrkien aina pahimpaan ja ratkaisevimpaan paikkaan. Vihollisen erittäin ankarasta tulesta välittämättä kantoi hän kuolettavasti haavoittuneen kapteeni Tofferin suojaan jatkaen sitten taistelua reippaana ja rohkeana aina haavoittumiseensa saakka. Hänen esikuvansa vaikutti suuresti viimeisen vastaiskun onnistumiseen.”
