Mannerheim-ristin ritarit
Eversti, yleisesikuntaupseeri, vakuutusjohtaja, kirjailija.
Syntyi 13.10.1905 Helsingissä, kuoli 29.7.1985 Joutsassa, haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle.
Ritari 157, 16.10.1944, everstiluutnantti, rykmentinkomentaja JR 11.
Vanhemmat liikemies Hugo William Ossian Hagman ja Olga Wilhelmine Jungclaus.
Puoliso Marja-Maija Lundson k 1996. Lapset Oili Hellin Irmeli (1931) Lillqvist diplomikirjeenvaihtaja Espoo, Heidi Lyyli Marjatta (1932) Tähtinen rouva Lahti, Lea Iiris Hellevi (1934) Grönstrand rouva Helsinki, Klaus Hannu Olavi (1944) oikeustieteen kandidaatti Helsinki.
Ylioppilas Svenska normallyceum i Helsingfors 1923, varusmies SVK 1924–26, RUK reserviupseerikurssi 9 1925, KadK kadettikurssi 9 1926–28 kadettialikersantti, TK luutnanttikurssi 1931, SKK/Y 10 1933–35, yleisesikuntaupseerin arvo 25.9.1936, Valtakunnallinen maanpuolustuskurssi 11 1963, Helsingin yliopiston valtiotieteen kunniatohtori 1979. Kuului Helsingin viestisuojeluskuntaan 1922–24.
Nuorempi upseeri, adjutantti ja komppanianvarapäällikkö PPP 1 (nimi myöhemmin JP 1) 1928–35, toimistoupseeri YEjärjestelyosasto 1935–36, toimistoupseeri YE ja PlMkoulutusosasto 1937–39, yleisesikuntaupseeri HelSlE 1940–41, pataljoonankomentaja JR 9 1944–45, evp 3.4.1945.
Vapaussota: lähetti ja tulkki Itämeren-divisioona, Etelä-Suomi. Talvisota: huoltopäällikkö 5.DE 1939–40, Summa, Näykkijärvi, Tammisuo. Jatkosota: operatiivisen osaston päällikkö 12.DE 1941, esikuntapäällikkö DivJE 1941, huoltopäällikkö III AK 1941–44, esikuntapäällikkö 3.DE 1944, JR 11 ja JR 1 komentaja 1944, Kiestinki, Uhtua, Karjalan kannas, Tornio, Rovaniemi, Muonio.
Ylitarkastaja ja koulutuspäällikkö Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö Suomi 1945–57, apulaishankintapäällikkö Vakuutusyhtiö Fennia 1957–62, vakuutusjohtaja Keskinäinen Vakuutusyhtiö Eläke-Varma 1962–70.
Lions Club Helsinki/Munkkiniemen presidentti 1957–58 ja kunniajäsen 1981, Paasikivi-Seuran puheenjohtaja 1961–64. Akateemisen Karjala-Seuran valajäsen numero 630. Kustannusosakeyhtiö Otavan kirjallisuuspalkinto 1971, 1975 ja 1980, Arvidsson-palkinto 1974 ja Svinhufvud-palkinto 1975. Mannerheim-ristin ritarien säätiön hallituksen jäsen 1954–56.
Julkaisut (15): Isänmaan historia Suomen maanpuolustajia varten (1936), Suomen puolustaminen (1939), Suomen puolustuskysymys (1954), Suomen Sota 1939–1945 I–III (1955, 1956, 1957), Me, Venäjä ja muut (1969), Talvisodan päiväkirja (1971), Lapin sodassa (1972), Vapaudesta ja demokratiasta (1973), muistelmat: I Mies elää aikaansa (1973), II Aika vaatii veronsa (1974), III Tilinteon aika (1975), Vuosi elämästäni – tarkkailijan päiväkirja (1976), Euroopan kriisi 1987 (1979).
Reservivänrikki 22.12.1925, vänrikki 18.5.1928, luutnantti 27.9.1929, kapteeni 16.5.1935, majuri 9.11.1940, everstiluutnantti 1.11.1942, eversti 4.6.1965.
MR 2, VR 2 mk, VR 3 mk, 2 VR 4 mk, Ts mm, Js mm, SR, SaksRR 1 ja RR 2, SaksKtR 2, TanskDR 2.
”Ylipäällikkö on pvm:llä 16.10.44 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi everstiluutnantti Wolfgang Hallsten Halstin.
Everstiluutnantti Halsti on toiminut sodan pääosan sotatoimiyhtymän huoltopäällikkönä pohjoisella rintamalla erikoisen vaikeissa ja vaativissa olosuhteissa menestyksellisesti. Maaliskuusta 1944 lähtien toimi hän divisioonan esikuntapäällikkönä osoittaen poikkeuksellista kykyä, tarmoa ja oma-aloitteisuutta, helpottaen monessa vaikeassa tilanteessa suuresti divisioonan komentajan työtaakkaa.
Vuosalmen puolustuksessa toimi everstiluutnantti Halsti rykmentin komentajan viransijaisena 1 kk:n ajan saaden omalla lohkollaan puolustuksen kestämään ja kohottaen k.o. aikana monella tavoin tarmokkailla toimenpiteillään rykmenttinsä taistelukuntoa ja moraalia.
Eniten on everstiluutnantti Halsti joutunut ansioitumaan nykyisissä pohjoisrintaman taisteluissa Tornion operatioissa. Hän johti ensimmäistä maihinnousuosastoa 1.10.44 Tornioon sekä valtasi rohkealla ja ripeällä yllätyksellä vartioidut Tornion sillat, suuren saksalaisen leiri- ja varastoalueen sekä kaupungin. Sen jälkeen hän ryhtyi nopeasti laajentamaan sillanpääaluetta, joten apujoukkojen saapuminen 2. p:stä lähtien oli turvattu. Saksalaisten aloitettua 4. p:nä aamusta voimakkaan sekä tykistöllä, panssareilla ja ilma-aseella tehokkaasti tuetun vastahyökkäyksen johti everstiluutnantti Halsti puolustusta rykmentillään Kemin suunnassa lyöden kerta toisensa jälkeen monet sisäänmurrot takaisin, itse aina henkilökohtaisesti edessä johtaen vastatoimintaa, upseereilleen ja joukoilleen esimerkkiä näyttäen.
Tornion taistelujen päätyttyä johti hän erikoisen sitkeästi ja joukkojaan eteenpäin kannustaen etujoukkoa 150 km Torniosta Rovaniemelle saakka, mihin etenemiseen hän käytti aikaa vain 1 viikon.”
