Mannerheim-ristin ritarit
Puuseppä, vääpeli.
Syntyi 19.10.1912 Valkeasaaressa, kuoli 3.3.1991 Lyckselessä, haudattu Lyckseleen Berglundan hautausmaalle Ruotsissa.
Ritari 99, 6.11.1942, ylikersantti, kaukopartionjohtaja Osasto Hartikainen.
Vanhemmat pienviljelijä, puuseppä Juho ja Maria Vorho. Puoliso Tyyne Raatikainen
k 2002. Lapset Marja Leena Tuulikki (1944) Ruotsi, Aila Anneli (1947) Ruotsi, Eija Kristina (1948) Ruotsi, Inga Hilja Maria (1951) Ruotsi.
Kansakoulu, kansanopisto, varusmies PMtiedusteluosasto 1939–40, Osasto Kuismanen ja R 5 1940–41, laskuvarjohyppykurssi Luonetjärvellä 1941, JvAUK 1943–44.
Koulutusaliupseeri IlmavVK ja IlmavVP 1944–.
Talvisota: partiomies Osasto Kuismanen 1939–40, Viipuri, Ruskeala, Uomaa, Kollaa. Jatkosota: kaukopartiomies Osasto Marttina 1941–42, kaukopartionjohtaja Osasto Hartikainen 1942, Itä-Karjala, koulutusaliupseeri IlmavVV 1942–44 ja IlmavVK 1944. Vallebron johtama partio suoritti 11.7.–3.9.1942 kestoajaltaan jatkosodan pisimmän partiomatkan.
Tuli pakolaisena Neuvostoliitosta Valkeasaaren kautta Suomeen 1930-luvun alussa. Muutti 1945 inkeriläisen taustansa takia Ruotsiin.
Korpraali 25.4.1940, alikersantti 1.7.1941, kersantti 11.10.1941, ylikersantti 23.6.1942, vääpeli 11.8.1944.
MR 2, VR 4 tlk, VR 4 mk, VM 1, VM 2, Ts mm.
”Ylipäällikkö on pvm:llä 6.11.42 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi ylikersantti Antti Vorhon.
Ylikersantti Vorho on lähi- ja kaukopartiomiehenä sekä partion johtajana osoittanut harvinaista rohkeutta, harkintakykyä ja kestävyyttä. Syvälle vihollisen selustaan ulottuneilta retkiltään on hän tuonut sodan johdolle erittäin arvokkaita tietoja sekä aiheuttanut häikäilemättömällä toiminnallaan vihollisen huoltoteillä suurta hämminkiä. Vuodesta 1939 lähtien on ylikersantti Vorho osallistunut kaikkiaan 31 vihollisen selustaan suunnattuun partioretkeen, jotka ovat yhteensä kestäneet yli 6 kuukautta. Tarkempia yksityiskohtia hänen seikkailuistaan ja toiminnastaan ei sodan tässä vaiheessa luonnollisestikaan voida selostaa. Mainittakoon kuitenkin, että elo–syyskuun aikana hän partioineen suoritti 56 vuorokautta kestäneen retken. Aluksi partio erittäin rohkeasti toimi tiedustelutehtävissä annetussa kohteessa, joutuen tällöin olemaan 25 vuorokautta ilman muonatäydennystä. Kolme kertaa tulitaistelussa ollen johti ylikersantti Vorho kuitenkin partionsa takaisin omalle puolelle. Tämä retki vaati kaikilta partiomiehiltä tavatonta sitkeyttä, mielenmalttia ja hermojensa hillintää, mutta kaikkein suurimman rasituksen ja vastuun joutui luonnollisestikin kantamaan partion johtaja, ylikersantti Vorho, jolle niin muodoin myöskin suurin kunnia kuuluu.”
