Mannerheim-ristin ritarit
Kenraalimajuri.
Syntyi 21.8.1907 Jäppilässä, kuoli 5.11.1983 Mikkelissä, haudattu Mikkeliin Harjun hautausmaalle.
Ritari 47, 14.1.1942, majuri, pataljoonankomentaja JP 3/1.JPr.
Vanhemmat rovasti Erkki Vilho Hynninen ja Helmi Breitholz. Puoliso Lyyli Tuulikki Sajaniemi k 2001. Lapset Jouko Kalervo (1939) hammasteknikkomestari Mikkeli, Pertti Tapio (1941) teleteknikko Mikkeli, Erkki Veikko (1945) mittatyönjohtaja Vantaa, Jarkko Juhani (1946) asentaja k 2012, Marja Tuulikki (1948) Taivalantti erikoissairaanhoitaja Mikkeli.
Ylioppilas Haapaveden yhteiskoulu 1930, varusmies PPP 3 1930–31, RUK reserviupseerikurssi 20 1931, KadK kadettikurssi 16 1932–34, TK konekivääri- ja kranaatinheitinkurssi 1937, luutnanttikurssi 1938, yleinen komentajakurssi 1947 sekä ase- ja ampumateknillinenkurssi 1948. Kuului Haminan ja Haapaveden suojeluskuntaan 1926–30.
Nuorempi upseeri JP 3 1934–39 ja komppanianpäällikkö 1940–41, JP 3 komentaja 1945–46, pataljoonankomentaja JR 7 1946–49, JP/JR 9 1949–52 ja 6.Pr 1952–55, SavPr komentaja 1955–65, KymSl komentaja 1965–66 ja SSSl komentaja 1966–67, evp 21.8.1967.
3.D:n kunniatuomioistuimen jäsen 1949, jäsen ja varapuheenjohtaja 1954–55.
Talvisota: komppanianpäällikkö JP 3 1939–40, Karjalan kannas. Jatkosota: JP 3 komentaja 1941–45, Mäkriä, Syväri, Petroskoi, Karhumäki, Poventsa, Kuuterselkä, Portinhoikka, Vuosalmi ja pohjoisrintama, haavoittui 13.7.1941 Jalovaarassa ja 13.7.1944 Vuosalmella.
Mikkelin Kadettipiirin sihteeri 1937–39, Kouvolan Kadettipiirin puheenjohtaja 1941, Mikkelin kaupunginvaltuuston jäsen 1948–49, Ekin partiolippukunnan vanhempi neuvova jäsen 1948–49, Haminan Kadettipiirin varapuheenjohtaja 1950–51 ja puheenjohtaja 1952, Mikkelin Kadettipiirin puheenjohtaja 1955– 62, Mikkelin Rotaryklubin presidentti 1964–65, Vapaussoturien Huoltosäätiön hallintoneuvoston jäsen 1980–83, Sotainvalidien Veljesliiton Mikkelin osaston, Mikkelin Seudun Sotaveteraanien, Mikkelin Hiihtäjien ja Mikkelin Ampujien jäsen. Akateemisen Karjala-Seuran valajäsen numero 1401. Mannerheim-ristin ritarien säätiön valtuuskunnan jäsen 1960–83 ja varapuheenjohtaja 1977–83.
Reservivänrikki 18.12.1931, vänrikki 16.5.1934, luutnantti 1.1.1936, kapteeni 28.8.1940, majuri 24.10.1941, everstiluutnantti 27.8.1944, eversti 16.5.1955, kenraalimajuri 4.7.1966.
MR 2, SL K, VR 2 tlk, VR 3 mk, VR 4 mk, SVR R I, Ts mm, Js mm, SU hop ar, RUL am, KK am.
”Ylipäällikkö on pvm:llä 14.1.42 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi majuri Jouko Untamo Hynnisen.
Sodan alussa toimi majuri Hynninen kiitettävällä tavalla komppanian päällikkönä. Taistelujen aikana U:n [Uuksu] kylästä J:n [Jalovaara] suuntaan määrättiin hänet erään jääkäripataljoonan komentajaksi, mutta haavoittui pataljoonansa hyökkäystä johtaessaan. Parannuttuaan haavoistaan majuri Hynninen palasi joukko-osastoonsa, jonka jälkeen hän kaikissa sen operatioissa taitavasti ja rohkeaotteisesti on johtanut taisteluosastoaan. Syvärin operatioissa majuri Hynninen erityisesti kunnostautui M:n [Mäkriä] kylän taistelussa, jossa hän nopealla ja tarmokkaasti johdetulla hyökkäyksellä löi yhden vihollispataljoonan täydellisesti hajalle. Aivan erityisen maininnan ansaitsee majuri Hynnisen toiminta Syvärin–Äänislinnan operatioissa. Tällöin hän joukkoineen toimi etuosastona useita kymmeniä kilometrejä omien päävoimien edessä, tunkeutuen päättäväisesti ja rohkeasti kauas vihollisen selustaan ja sivustaan. Suureksi osaksi majuri Hynninen taisteli osastoineen täysin yksin odottamatta päävoimien apua. Nopeilla ja rohkeilla hyökkäyksillä hän valtasi eräitä tärkeitä kyliä [Petäjäselkä, Derevjannoje] kylät, jotka vihollinen oli varustanut erittäin vahvoiksi tukikohdiksi. Ensimmäisenä majuri Hynninen joukkoineen saavutti Äänisen rannan. Petroskoin valtauksessa kunnostautui majuri Hynninen jälleen. Päävoimineen hän torjui eteläisestä suunnasta joukko-osastonsa selustaan hyökkäävän suuresti ylivoimaisen vihollisen kiivaat hyökkäykset ja osallistui samanaikaisesti pienemmin osin kaupungin valtaukseen.
Karhumäen–Poventsan operatioissa majuri Hynninen taisteluosastoineen mursi vihollisen puolustusasemat Karhumäen länsipuolisessa maastossa, tunkeutui ensimmäisenä Karhumäen kaupunkiin ja valtasi sen.
Majuri Hynninen on osoittanut erittäin suurta henkilökohtaista urhoollisuutta. Joukkojaan hän johtaa etulinjasta käsin osallistuen usein kivääri kädessä henkilökohtaisesti taisteluun siten kannustaen miehiään eteenpäin.”
