Mannerheim-ristin ritarit
Majuri.
Syntyi 9.5.1904 Leivonmäellä, kuoli 15.5.1944 Viipurissa (13.SotaS), haudattu Leivonmäen sankarihautaan.
Ritari 46, 14.1.1942, majuri, pataljoonankomentaja JP 2/1.JPr.
Vanhemmat maanviljelijä Verner Häkkinen ja Saara Viinikainen.
Ylioppilas Jyväskylän lyseo 1926, varusmies KSR 1926–27, RUK reserviupseerikurssi 12 1926–27, KadK kadettikurssi 10 1927–29, TK luutnanttikurssi 1932.
Nuorempi upseeri KSR 1929–32, koulutusupseeri RUK 1932–34, nuorempi upseeri SJP 1934, PPP 2 1934–35 ja JP 2 1936–39.
Talvisota: komppanianpäällikkö JP 2 1939–40, Yläntölä, Oinaala, Kyyrölä, Parkkilanlampi, Kämärä, Heinjoki, Näätälä, Portinhoikka. Jatkosota: JP 4 komentaja 1941 ja JP 2 komentaja 1941–42, koulutusupseeri JvKoulK 3 1942–43, Mäkriä, Syväri, Petroskoi, Karhumäki, Lumbusi, Poventsa, haavoittui 7.9.1941 Syvärillä ja 9.1.1942 Poventsassa, sairaana 1943–44.
Reservivänrikki 6.9.1927, vänrikki 16.5.1929, luutnantti 25.4.1931, kapteeni 15.12.1939, majuri 11.9.1941.
MR 2, VR 2 tlk, VR 3 mk, VR 4 mk, Ts mm, SaksRR 2.
”Ylipäällikkö on pvm:llä 14.1.42 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi majuri Toivo Nikodemus Häkkisen.
Sodan alusta alkaen majuri Häkkinen on kiitettävällä tavalla komentanut taisteluosastoansa sekä lukuisissa kovissa taisteluissa osoittanut erinomaisen suurta henkilökohtaista urhoollisuutta johtaessaan joukkojaan etumaisilla tulilinjoilla. Syvärin operatioissa hän erityisen taitavalla, rohkealla ja tarmokkaasti johdetulla hyökkäyksellä tunkeutui taisteluosastoineen A:n [Aunus] kaupunkiin ja valtasi sen saaden suuren sotasaaliin, mm. vihollisen koko raskaan tykistön. M:n [Mäkriä] kylän eteläpuolisesta maastosta alkaen hän johti joukko-osastonsa etujoukkoa, eteni suuresti ylivoimaisen vihollisen sitkeästä vastarinnasta huolimatta rohkeasti ja tarmokkaasti kauas vihollisen selustaan ja saavutti ensimmäisenä Syvärin rannan. Syvärin rannalla hän haavoittui ajaessaan panssariautolla omien linjojen edessä.
Haavoistaan ei vielä täysin parantuneena hän osallistui Petroskoin valtaukseen ja tunkeutui ensimmäisenä joukko-osastonsa joukoista kaupunkiin. Karhumäen–Poventsan operatioissa taisteluosasto Häkkinen vihollisen selustassa toimien murskasi vihollisen vahvat asemat L:n [Lumbusi] maastossa, löi vihollisen täydellisesti hajalle, ryhtyi tarmokkaaseen takaa-ajoon, jolloin vihollisen joukot pakokauhun vallassa perääntyivät tai jäivät taisteluosasto Häkkisen joukkojen jalkoihin antautuen laumoittain vangiksi. Ripeällä hyökkäyksellä majuri Häkkinen valloitti Poventsan kaupungin ja saavutti Stalinin kanavan. Sieltä hän johti taitavasti ja urhoollisesti osastonsa vastahyökkäyksiä Poventsan lounaispuolelle tunkeutunutta yhdeksänkertaista vihollista vastaan lyöden sen täydellisesti usean päivän kestäneissä keskeytymättömissä taisteluissa.”
