Mannerheim-ristin ritarit
Kemigrafi, ulosottoviranomainen, ylivääpeli.
Syntyi 31.5.1919 Helsingissä, kuoli 16.1.1997 Helsingissä, haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle.
Ritari 170, 21.12.1944, vääpeli, ohjaaja 3./HLeLv 24.
Vanhemmat parturi Oskar Edvard Katajainen ja Jenny Maria Lindström. Puoliso 1) Toini Sisko Salvila ero 1963, 2) Kerttu Katriina Niiranen ero 1973. Lapset Eija Hannele (1944) Timonen sairaanhoitaja Espoo, Ulla Anneli (1946) Leskinen tietokonealan myyntineuvottelija Espoo, Laila Hellevi (1950) osastosihteeri Helsinki.
6/6 kansakoulu, 2/2 ammattikoulu, varusmies ISK 1939–41, reservialiupseeriohjaajakurssi 6 1939–40, ohjaaja-aliupseeri LLv 32 1940, Fokker-kurssi 1940, ohjaaja-aliupseeri LLv 24 1940–41, Brewster-kurssi 1941, kaksimoottorikurssi 1942.
Jatkosota: ohjaaja-aliupseeri LLv 24 ja LeLv 24 1941–42, LeLv 48 1942, LeLv 6 1942–43, LeLv 24 ja HLeLv 24 1943–44, Itä-Karjala, Karjalan kannas, Suomenlahti, haavoittui 6.6.1943 Suomenlahdella ja 28.6.1944 Karjalan kannaksella, kotiutettu 10.11.1944. Saavutti 35 ilmavoittoa.
Osakas ja työnjohtaja Painokuva Oy Helsinki 1946–53, ulosottoviranomainen Helsingin kaupungin ulosottovirasto 1953–82.
Keilailuseura Koronan jäsen ja puheenjohtaja 1946–48, Helsingin Golfklubin jäsen 1962–73, Helsingin Sotaveteraanien jäsen 1975–97, Helsingin Reservinaliupseerien Ilmailuosaston jäsen, Pilvenveikkojen jäsen, Helsingin Reservinaliupseerien (Helsingin Reserviläiset) jäsen 1959–97, kunniajäsen 1989, Harmon-patsas 1994 ”Sodissamme kunnostautuneelle Mannerheim-ristin lentävälle ritarille”. Mannerheim-ristin ritarien säätiön valtuuskunnan varajäsen 1987–90 ja jäsen 1990–97.
Korpraali 25.1.1940, alikersantti 5.8.1940, kersantti 23.7.1941, ylikersantti 12.4.1942, vääpeli 24.9.1943, ylivääpeli 6.12.1967.
MR 2, VR 3 mk, VR 4 tlk, VR 4 mk, SL R I, VM 1, VM 2, Ts mm, Js mm.
”Ylipäällikkö on pvm:llä 21.12.44 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi vääpeli Nils Edvard Katajaisen.
Vääpeli Katajainen on hävittäjälentäjänä osoittanut esimerkillistä taistelukuntoa, taitoa ja henkilökohtaista rohkeutta käymissään kovissa ilmataisteluissa. Vihollisen suurhyökkäyksen torjuntaan pääsi hän aikaisemman loukkautumisensa johdosta osallistumaan vasta 23.6.44 alkaen. Näissä taisteluissa vääpeli Katajainen on vajaassa kymmenessä vuorokaudessa tuhonnut 17 viholliskonetta ja yhden tähystyspallon.
Kaiken kaikkiaan on hän tähän mennessä kiivaissa taisteluissa lukumääräisesti ylivoimaista vihollista vastaan saavuttanut 35 ilmavoittoa. Viimeksi käymässään ilmataistelussa vaurioitui vääpeli Katajaisen kone pahoin, mutta hänen onnistui tuoda se takaisin tukikohtaan, minne suorittamassaan pakkolaskussa hän loukkaantui vaikeasti.”
