Mannerheim-ristin ritarit
Jalkaväenkenraali, yleisesikuntaupseeri, filosofian maisteri, kirjailija.
Syntyi 31.8.1912 Ruskealassa, kuoli 29.10.1977 Nurmijärvellä, haudattu Nurmijärvelle.
Ritari 91, 8.9.1942, kapteeni, komppanianpäällikkö 1./JR 9.
Vanhemmat talousneuvos Einari Keinonen ja Sandra Ketolainen. Puoliso Irma Taimi Lindqvist k 2010. Lapset Marja Irma Kyllikki (1937) Lappi lääketieteen lisensiaatti k 2016.
Ylioppilas Sortavalan lyseo 1932, varusmies URR 1933–34, RUK reserviupseerikurssi 25 1933–34, KadK kadettikurssi 26 1942–43 kadettikersantti, filosofian kandidaatti Helsingin yliopisto 1947 ja filosofian maisteri 1948, SKK/ATL 8/STO 1950–53, yleisesikuntaupseerin arvo 4.3.1954, ydintekniikan peruskurssi Teknillinen Korkeakoulu 1958, Valtakunnallinen maanpuolustuskurssi 12 1963. Kuului Sortavalan suojeluskuntaan 1930–32.
Nuorempi upseeri ja komppanianpäällikkö KevOs 12 ja 9.Pr 1940–41, 2. yleisesikuntaupseeri PKar skpE 1944, toimistoupseeri JoeSpE ja SavlSpE 1944–50, toimistoupseeri PEjalkaväkitoimisto 1953–55, pataljoonankomentaja SavPr 1955–57, toimistopäällikkö PEaseosasto 1957–58, UudRakP komentaja 1958–60, PorPr komentaja 1960–63, UudSl komentaja ja Helsingin varuskunnan päällikkö 1963–65, puolustusvoimain komentaja 1965–69, evp 1.5.1969. Pidätettynä 16 kuukautta asekätkentäjutun yhteydessä 1945–46 ja 1947.
Jäsenenä 1953–57 seuraavissa puolustusvoimain komentajan määräämissä toimikunnissa: panssarintorjunta-asekokeilutoimikunta, jalkaväen ilmatorjuntaasetoimikunta, naamiointivälinetoimikunta, liekinheitintoimikunta, raskasvetokalustotoimikunta ja ampumaohjesääntötoimikunta, puolustuslaitoksen edustaja Norjassa pidetyssä sotilaspsykologien kongressissa 1955, Vammaskosken tehtaan johtokunnan sihteeri 1958–60, Hakkapeliitat-elokuvatoimikunnan puheenjohtaja 1959–63, Valtioneuvoston Suomen itsenäistymisen 50-vuotisjuhlallisuuksia suunnittelemaan asettaman neuvottelukunnan jäsen 1965–67, Puolustusneuvoston jäsen 1965–69.
Talvisota: nuorempi upseeri ja joukkueenjohtaja KevOs 12 1939–40, Kollaa, Uomaa, haavoittui 3.3.1940 Kollaalla. Jatkosota: PPK/7.D päällikkö 1941–42, komppanianpäällikkö JR 9 1942, komppanianpäällikkö JvAUK 1943, komppanianpäällikkö ja pataljoonankomentaja JR 9 ja JR 8 1944, Aunuksen kannas, Syväri, Loimola.
Suomen Sotilaspsykologisen Seuran jäsen 1953–77, Upseeriliiton Mikkelin osaston puheenjohtaja 1956–57 ja Lappeenrannan osaston puheenjohtaja 1959–60, Suomen Sotatieteellisen Seuran teknillisen ja yleisen jaoston selostaja 1955–57, kokoonkutsuja 1957–58 ja sotateknillisen jaoston arvostelija 1959–65, Kupittaan Rotaryklubin jäsen 1961–63, Paasikivi-Seuran jäsen 1968–77, Rintamamiesveteraaniliiton puheenjohtaja 1975–77. Sotakorkeakoulun stipendi 1953 ja Suomen Sotatieteellisen Seuran stipendi 1958. Osallistunut lukuisiin hiihtokilpailuihin 1965–73 saavuttaen muun muassa yhden ikäluokkansa puolustusvoimien mestaruuden ja yhden hopeatilan. Mannerheim-ristin ritarien säätiön valtuuskunnan jäsen 1966–77.
Julkaisut: Jalkaväen tulen vaikutuksesta (1954), Lähitaisteluopas (1957), Kärkijoukkona Syvärille (1970), 1944 taistellen takaisin (1971), Kadonnut joukkue (1972), Veriset lumet (1974), Huipulla (1977).
Reservikornetti 31.8.1934, reserviluutnantti 30.4.1940, kapteeni 13.1.1942, majuri 23.9.1944, everstiluutnantti 26.9.1955, eversti 16.1.1961, kenraalimajuri 7.2.1964, kenraaliluutnantti 7.2.1966, jalkaväenkenraali 4.6.1968.
SVR K I, MR 2, VR 2 mk,VR 3 mk,VR 4 mk, SL R I, Ts mm, Js mm, SU am, RUL am, SaksRR 2, RuotsMR suurr K, PuolPRR K rtk.
”Ylipäällikkö on pvm:llä 8.9.42 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi kapteeni Yrjö Ilmari Keinosen.
Kapteeni Keinonen on johtanut komppaniaansa erikoisella taidolla ja sitkeydellä, osoittaen itse aina esimerkillistä rohkeutta, kestävyyttä ja uhrimieltä, yli kahdessakymmenessä vaikeassa taistelussa. Häikäilemättömillä iskuilla on hänen johtamansa komppania saattanut suurta tuhoa ja hämminkiä aikaan vihollisen keskuudessa raivaten näin tietä muille joukoille. Kapteeni Keinosen viholliselle tuottamat tappiot ja hänen valtaamansa sotasaalis nousevat varsin kunnioitettaviin määriin. Niinpä hänen komppaniansa toimiessa erään pataljoonan reservinä ja joutuessa jatkuvasti suorittamaan raskaita partioretkiä avoimille sivustoille ja vihollisen huoltoteille olivat vihollisen tappiot komppanian osalta tänä vain kuukauden pituisena ajanjaksona 12 upseeria, 410 miestä, 42 hevosta, 3 kenttäkeittiötä sekä sotasaaliina useita kymmeniä tuliaseita. Kaikki tärkeimmät partioretket johti kapteeni Keinonen itse siten esimerkillään kannustaen miehensä yhä parempiin saavutuksiin.”
