Mannerheim-ristin ritarit
Majuri, valtiotieteen maisteri.
Syntyi 21.11.1918 Rantasalmella, kuoli 30.12.1985 Espoossa, haudattu Espooseen Kirkon hautausmaalle.
Ritari 186, 10.2.1945, kapteeni, komppanianpäällikkö 3./JR 7.
Vanhemmat kunnankirjuri Olli Kiiskinen ja Eeva Eliisa Hoikka. Puoliso Eija Matilda Seppänen k 2000. Lapset Jouni Ilari (1946) Art Director Luoma, Terhi Marja-Sisko (1949) filosofian tohtori Helsinki, Tuire Eija (1955) Kättö ylioppilas Vihti.
Ylioppilas Savonlinnan reaalilyseo 1936, varusmies JP 4 1938–39, RUK reserviupseerikurssi 42 1939, KadK kadettikurssi 24 1940–41, SkPK rintamaupseerikurssi 1942, opiskeli Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä osastossa 1936–37 ja Ateneumissa 1937–38, valtiotieteen kandidaatti ja maisteri Helsingin yliopisto 1952.
Nuorempi upseeri 7.Pr 1941, toimistoupseeri KotSpE 1945–46, HelSpE 1946–50 ja PEkomento-osasto 1950–55, evp 31.5.1955.
Talvisota: toimistoupseeri Savl skpE 1939, joukkueenjohtaja PPP 6 1939–40, Suomussalmi, Kiantajärvi, Juntusranta, lomautettu toistaiseksi 5.5.1940. Jatkosota: adjutantti E/JR 7 1941, komppanianpäällikkö JR 7 1941–44, Tyrjä, Laatokan luoteispuoli, Karjalan kannas, haavoittui 14.6.1944 Siiranmäessä.
Virastotarkastaja Valtiovarainministeriö 1955–63, järjestelyelimen päällikkö Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö 1963–65, johtaja Autorekisterikeskus 1966–81.
Sotainvalidien Veljesliiton Laajalahden kyläosaston jäsen, Leppävaaran Seudun osaston perustajajäsen 1954–81, tilintarkastaja 1958–59 ja 1961–62 sekä Itä-Espoon osaston jäsen 1981–85, Mannerheim-ristin ritarien säätiön sihteeri-rahastonhoitaja 1954–56, 1957–62 ja 1963–67, hallituksen jäsen 1954–62 ja varajäsen 1962–67, varatilintarkastaja 1977–78 ja tilintarkastaja 1979–80, valtuuskunnan varajäsen 1977–85.
Reservivänrikki 29.9.1939, reserviluutnantti 20.3.1941, luutnantti 16.5.1941, kapteeni 19.10.1943, majuri 4.6.1963.
MR 2, SL K, VR 2 mk, VR 3 tlk, VR 3 mk, VR 4 tlk, VR 4 mk, Ts mm, Js mm, O am, XXX.
”Ylipäällikkö on pvm:llä 10.2.45 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi kapteeni Jouko Paavo Olli Kiiskisen.
Kapteeni Kiiskinen kunnostautui komppanianpäällikkönä hyökkäysvaiheen aikana erikoisesti Laatokan luoteisrannikon mottitaisteluissa puristaen yhteistoiminnassa erään toisen komppanian kanssa mm. vihollispataljoonan mottiin. Vihollisen yrittäessä väkisin purkautua motista, piti kapteeni Kiiskinen venäjän kielisen puheen, jonka ansiosta useita satoja vihollisia antautui. Vihollisen nykyisen suurhyökkäyksen alettua joutui kapteeni Kiiskinen raskaissa torjuntataisteluissa ottamaan vastaan, mutta myös antamaan joukko-osastonsa lohkolla lujimmat iskut. Verrattomana vastaiskujen suorittajana hän pelasti lukuisia arveluttavia tilanteita. Niinpä kerran Hartosten taistelussa kapteeni Kiiskisen komppania valtasi raivokkaalla vastaiskulla takaisin erään menetetyn tienristeyksen. Vihollisen suorittaessa heti tämän jälkeen panssarihyökkäyksen säilytti komppania, kiitos kapteeni Kiiskisen ansiokkaan toiminnan, järkkymättömän rauhallisena asemansa ja tuotti hyökkäysvaunuja seuranneelle jalkaväelle mitä raskaimpia menetyksiä. Siiranmäellä joutui kapteeni Kiiskisen komppania jälleen vihollisen panssarihyökkäysten painopisteeseen, mutta säilytti asemansa siitä huolimatta, että lukuisat hyökkäysvaunut pääsivät kiertämään komppanian selustaan. Vihollisen jalkaväki kärsi taaskin useampien satojen miesten tappiot. Kapteeni Kiiskisen sisukasta taisteluhenkeä ja vastuuntuntoa kuvaa, että hän haavoituttuaan molempiin jalkoihin rauhallisesti jatkoi joukkonsa johtamista, kunnes kriitillinen vaihe oli sivuutettu.”
