Mannerheim-ristin ritarit
Paperityöntekijä, vääpeli.
Syntyi 1.12.1912 Sippolassa, kuoli 8.1.1980 Sippolassa, haudattu Anjalankoskelle Hirvelän hautausmaalle.
Ritari 114, 4.6.1943, kersantti, joukkueenjohtaja 9./JR 25.
Vanhemmat maanviljelijä Anton Liikkanen ja Amanda Sipilä.
4/4 kansakoulu, varusmies KKR 1934–35. Kuului Sippolan suojeluskuntaan 1930–39. Kertausharjoitusvuorokausia 1936 yhteensä 25.
Talvisota: ryhmänjohtaja JR 5 1939–40, Kannila, Punnusjoki, Sikniemi, Laitsalmi, Valkjärvi, lomautettu toistaiseksi 2.6.1940. Jatkosota: ryhmänjohtaja ja joukkueenjohtaja JR 25 1941–43, Ykspää, Sommee, Säämäjärvi, Petroskoi, Juustjärvi, Mäntyselkä, haavoittui 25.10.1941 Mäntyselässä, vapautettu palveluksesta 31.10.1943.
Maataloustöissä kotitilalla Sippolan Liikkalassa ja metsätöissä eri tiloilla kotikunnassa, ennen ja jälkeen sotien paperityöntekijä, värimies,
Myllykoski Oy Myllykoski vuoteen 1963.
Korpraali 31.8.1934, alikersantti 10.10.1934, kersantti 1941, ylikersantti 19.6.1945, vääpeli 11.2.1968.
MR 2, VR 4 tlk, VR 4 mk, VM 1, Ts mm, Js mm.
”Ylipäällikkö on pvm:llä 4.6.43 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi kersantti Arvi Anton Liikkasen.
Kersantti Liikkanen on toiminut koko sodan ajan menestyksellisesti joukkueenjohtajana. Hänelle ominainen hellittämätön taistelumieli, kylmäverinen rauhallisuus ja synnynnäinen johtamiskyky, sekä jo rauhan ja edellisen sodan aikana hankittu taistelutekniikka ja mestarillinen maaston käyttö ovat tehneet hänestä korkealuokkaisen taistelijan ja alijohtajan, joka voitokkaasti on joukoillaan suorittanut kaikki annetut tehtävät ja usein omalla aloitteellaan saavuttanut ratkaisevaa laatua olevia tuloksia. Kersantti Liikkasen aikaansaannoksista mainittakoon: Kerran hänen joukkueensa suorittaessa väkivaltaista tiedustelua, haavoittui mukana tulenjohtajana seurannut kersantti jääden vihollisen puolelle. Vihollisen tulituksesta huolimatta ryömi kersantti Liikkanen edessä olleen aukean yli tuoden mukanaan haavoittuneen omalle puolelle. Erään tärkeän kylän [Ykspää] luona pysähtyi komppanian hyökkäys vihollisen voimakkaaseen tuleen. Oma-aloitteisesti ryhtyen toimintaan kersantti Liikkanen käsikranaateilla ja konepistoolilla tuhosi vaarallisimmat pesäkkeet ja välittömästi sen jälkeen omalla esimerkillään temmaten muut mukaansa sai hyökkäyksen jälleen käyntiin, vaikuttaen siten ratkaisevasti vihollisen tuhoamiseen. Tuloksena oli lähes 300 vihollisen tuho kaatuneina ja 23 konekiväärin sotasaalis. Vihollisen yrittäessä vahvoin voimin murtautua eräästä motista [Pyhäniemi] kersantti Liikkanen koko yön kestäneessä taistelussa torjui vähälukuisella joukkueellaan, järkähtämättömästi paikallaan pysyen, omalla tahollaan vihollisen yrityksen. Jonkun aikaa myöhemmin hän edetessään tapansa mukaan joukkueensa etunenässä haavoittui. Epäitsekäs alttius ja vaatimattomuus omien tekojen suhteen ovat taanneet kersantti Liikkaselle alaistensa ihailun ja esimiestensä vankkumattoman luottamuksen.”
