Tulosta tämä sivu

Mannerheim-ristin ritarit

Takaisin listaukseen

Seuraava ritari

Edellinen ritari

MARTOLA Ilmari Armas Eino
130
MARTOLA Ilmari Armas Eino 130

Jalkaväenkenraali, yleisesikuntaupseeri.
Syntyi 12.5.1896 Raahessa, kuoli 5.2.1986 Helsingissä, haudattu Helsinkiin Kaartin hautausmaalle.
Ritari 130, 26.6.1944, kenraalimajuri, divisioonankomentaja 2.D.
Vanhemmat piirilääkäri Johan Martola ja Anna Maria Cecilia Simelius. Puoliso Aune Kyllikki Ignatius k 1988. Lapset Anneli Kyllikki Matilda (1924) Noschis kotirouva Monte Veccia Italia k 2017, Hellevi Aune Elisabeth (1932) Koistinen valtiotieteen maisteri Lohja, Inkeri Anna Kristiina (1934) Toikka diplomikirjeenvaihtaja Lohja k 2023.

 

Ylioppilas Turun suomalainen yhteiskoulu 1914, opiskeli teologiaa Helsingin yliopistossa 1914–15, Ranskan Sotakorkeakoulu Ecole Supérieure de Guerre Pariisissa 1919–21, yleisesikuntaupseerin arvo 21.9.1921, SkPK piiripäälliköiden orientoiva kurssi 1938. Oli suojeluskuntajärjestön palveluksessa.

Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27 (3.K) 1915–18, gruppenführer 1917, Sotakoulun B-kurssi Libaussa 1917, 1. maailmansota: Misse-joki, Riianlahti, Aa-joki. Saapui jääkärien pääjoukon mukana Vaasaan 25.2.1918.

Joukkueenjohtaja ja pataljoonan adjutantti SVK 1918, opetusupseeri Viipurin Upseerikokelaskurssi 1918–19, toimistoupseeri YEjärjestelyosasto 1921 ja YEoperatiivinen toimisto 1921–22 toimistopäällikkö YEoperatiivinen osasto 1922–24, apulaisjohtaja SKK 1924–25, osastopäällikkö YEjärjestely- ja liikekannallepano-osasto 1925–27, SJR komentaja 1927, SPr väliaikainen komentaja 1927–28, Suomen sotilasasiamies Pariisi ja Brysseli 1928–31, YEtilastotoimiston ja ulkomaaosaston päällikkö 1931–33, esikuntapäällikkö SkY 1933–39 ja KotijE 1940–42, evp 30.11.1944.

Taktiikan opettaja KtAK 1922, rannikkopuolustuksen järjestelyä suunnitelleen komitean jäsen 1922, maailmavoimien kehittämisohjelmaa laatineen komitean jäsen 1922, erinäisten vesistölinjojen puolustuksen järjestelyä suunnitelleen komitean jäsen 1922, SKK:n perustamista varten asetetun komitean jäsen 1923, kenttäpalvelusohjesääntökomitean jäsen 1923, uutta laivastonrakennusohjelmaa laatineen komitean jäsen 1923, jalkaväen harjoitusohjesääntökomitean jäsen 1923, Puolustusrevisionin jäsen 1923–26, sotalaitosopin opettaja KadK ja SKK 1925–26, YE:n kunniatuomioistuimen puheenjohtaja 1926, Valtioneuvoston määräämä sotilasasiantuntija Kansainliiton aseistariisumiskomission Suomen valtuuskunnassa 1926–31, YE:n kunnianeuvoston puheenjohtaja 1927, Suomen päävaltuutettu Punaisen Ristin konferenssissa Genevessä 1929 ja ilmailuliikennekonferenssissa Pariisissa 1929, Puolustusneuvoston sihteeri 1931–33, Suomen edustajiston puheenjohtaja Lützenin taistelun 300-vuotisjuhlissa Tukholmassa 1932, Suomen apulaisvaltuutettu aseistariisuntakonferenssissa Genevessä 1932–34.

Vapaussota: joukkueenjohtaja I/1.JääkR, Lempäälä, haavoittui 15.4.1918 Lempäälässä. Talvisota: esikuntapäällikkö KotijE 1939–40, 1.D komentaja 1940, Karjalan kannas. Jatkosota: 2.D komentaja 1942–44, VI AK komentaja 1944, Karjalan kannas, Laatokan Karjala.

II ulkoasiainministeri 1944, Uudenmaan läänin maaherra 1944–46, Suomen Paperitehtaitten yhdistyksen osasto II:n palveluksessa 1944–49, sen johtokunnan jäsen ja Paperikonttorin toimitusjohtaja 1949–63, YK:n pääsihteerin Dag Hammarskjöldin sotilasneuvonantaja New Yorkissa 1956–57 ja 1958, YK:n Kyproksen rauhanturvajoukkojen UNFICYP:n komentaja 1966–69.

Upseeriliiton johtokunnan jäsen 1934–47, Jääkäriliiton johtokunnan jäsen 1934–49 ja 1964–74, puheenjohtaja 1975–86, Kansainvälisen Olympiakomitean Suomen edustaja VI olympiakisoissa Berliinissä 1936, Vapaudenristin ritarikunnan varakansleri 1945–86, Sotaleskien ja kaatuneitten omaisten huolto ry:n varapuheenjohtaja 1946–86, Suomen Punaisen Ristin Uudenmaan piirin puheenjohtaja 1945–51, Suomen Vakuutusosakeyhtiön johtokunnan jäsen 1945–53 ja puheenjohtaja 1953–59, Société Finlande-France -seuran hallituksen jäsen 1947–86 ja puheenjohtaja 1952–54, Suomen Philips -yhtiön johtokunnan jäsen 1949–71, Suomen Punaisen Ristin puheenjohtaja 1951–72, Suomen Marsalkan Ratsastajapatsasvaltuuskunnan neuvottelukunnan ja patsastoimikunnan jäsen 1951–55, Suomalais-belgialaisen kauppayhdistyksen puheenjohtaja 1951–60, XV olympiakisojen järjestelytoimikunnan II varapuheenjohtaja, työvaliokunnan jäsen ja kisojen johtaja Helsingissä 1952, World Veterans Foundationin neuvoston jäsen 1958–86 ja varapuheenjohtaja 1963–66, Jalkaväen säätiön puheenjohtaja 1958–73, Vakuutusyhtiö Fennian hallintoneuvoston jäsen 1960–72, Suomen Marsalkka Mannerheimin perinnesäätiön puheenjohtaja 1973–74. Suomalaisbelgialaisen kauppayhdistyksen kunniapuheenjohtaja 1960 ja Jalkaväen säätiön kunniapuheenjohtaja 1973, Suomen Punaisen Ristin kunniajäsen 1973, Suomen Sotatieteellisen Seuran kunniajäsen 1975 ja Helsingin Rotaryklubin kunniajäsen 1977. Mannerheim-ristin ritarien säätiön säädekirjan allekirjoittaja 1954, hallituksen jäsen ja puheenjohtaja 1954–64, valtuuskunnan jäsen 1964–77 ja puheenjohtaja 1966–77, säätiön kunniapuheenjohtaja 1977.

Julkaisut: yhdessä V A M Karikosken ja H Kekonin kanssa C G Mannerheim.
Suomen marsalkka (1951), Sodassa ja rauhassa (1973).

Luutnantti 11.2.1918, kapteeni 16.5.1919, majuri 6.12.1921, everstiluutnantti 6.12.1926, eversti 6.12.1931, kenraalimajuri 3.10.1941, kenraaliluutnantti 6.12.1966, jalkaväenkenraali 4.6.1982.
SL SR, VR 1 rt mk, K SVR 1, MR 2, VR 1 mk, K SVR 2, VR 4 mk, R SVR 1, SPR ar, O ar, Vs mm, Ts mm, Js mm, Sot am, PBH, Sotainv ar, Kilta-am, RUL am, Sk Ar, SaksMskr, RanskKL ups, K RomKrR, K PuolPRR, VirSkKtR 3, K RuotsMR 1, LatvKTR R 3, LatvSkAr, K TanskDR 2, K NorjPOR 2, RuotsMK kultAom, SaksRR 1, ItalSTR R 1, BrasERR suurups, BelgKrR suurups, NorjPR km, TanskPR km, SaksPR km, AlankPR km, SaksKtR 2, LatvSkAr, K LatvKTR, Jm.

”Ylipäällikkö on pvm:llä 26.6.44 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi kenraalimajuri Ilmari Armas Eino Martolan.

Kenraalimajuri Martola on suuresti ylivoimaisen vihollisen hyökkäyksen alettua johtanut yhtymäänsä erittäin harkitusti ja taitavasti. Tällöin on hän saavuttanut jatkuvan sarjan arvokkaita torjuntavoittoja, joissa hänen yhtymänsä on tuottanut viholliselle mitä raskaimpia miehistö- ja materiaalitappioita. Näihin menestyksiin on kenraalimajuri Martolan henkilökohtaisella panoksella ollut usein ratkaiseva osuus.”

Seuraava ritari

Edellinen ritari

Takaisin listaukseen