Mannerheim-ristin ritarit
Koneteknikko, toimitusjohtaja, kersantti.
Syntyi 19.10.1920 Liperissä, kuoli 12.7.1996 Tikkamannilassa, haudattu Tikkakoskelle Autiokankaan hautausmaalle.
Ritari 58, 15.5.1942, korpraali, konekivääriryhmän tähystäjä 2.KKK/JR 8.
Vanhemmat maanviljelijä Janne Matilainen ja Lyydia Lihavainen. Puoliso Rauha Ilona Annikki Kuittinen k 2012. Lapset Matti Kalervo (1950) käsinkaavaaja Rautpohja, Aaro Juhani (1953) jyrsijä Tikkakoski, Päivi Hillevi (1955) yhteiskuntatieteiden maisteri, lehtori Jyväskylä, Tuula Mielikki (1957) filosofian maisteri, sivukirjaston johtaja Jyväskylä.
Kansakoulu, varusmies suojeluskunnan kurssiosasto, 8.Pr ja JR 8 1940–42. Kuului Liperin suojeluskuntaan 1937–44.
Talvisota: vapaaehtoisena suojeluskuntalaisena eri tehtävissä Liperissä ja Hammaslahdessa 1939–40. Jatkosota: konekivääriryhmän tähystäjä JR 8 1941–44, Saarivaara, Jänisjoki, Lunkulansaari, Mantsinsaari, Aunus, Petroskoi, Syväri, Käsnäselkä, Loimola, pohjoisrintama, kotiutettu 24.11.1944.
Ennen sotia maanviljelijä ja kalastaja kotitilalla Liperissä, sahausalan yksityisyrittäjä Liperissä 1945–46, toimitusjohtaja Toiminimi Kone ja Puu Liperi 1946–50, Jyväskylä 1950–67 ja Tikkakoski 1967–96.
Liperin Urheilijoitten ja Tutjunniemen Tikan puheenjohtaja, Jyväskylän maalaiskunnan Rintamamiesveteraanien johtokunnan jäsen. Mannerheim-ristin ritarien säätiön säädekirjan allekirjoittaja 1954, hallituksen varajäsen 1989–93.
Julkaisut: Korpisoturit (1960).
Korpraali 5.1.1942, alikersantti 24.6.1943, kersantti 4.11.1944.
MR 2, VR 4 mk, VM 1, Ts mm, Js mm.
”Ylipäällikkö on pvm:llä 15.5.42 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi sotamies Mikko Olavi Matilaisen.
Sotamies Matilainen on kaikissa käydyissä taisteluissa sodan alusta alkaen osoittanut aivan erikoista henkilökohtaista rohkeutta ja taistelutaitoa konekiväärimiehenä. Tiukimmissakin tilanteissa hän on viimeiseen saakka pysynyt aseensa takana ja rauhallisesti niittänyt vihollisen hyökkäysjoukkoja ja siten pysäyttänyt monta vihollishyökkäystä. Varsinaisen konekiväärityönsä ohella on hän myös muuten kunnostautunut. Mm. hän pimeässä joutui käsikähmään vihollisen tunnustelijan kanssa, ja kun ampuminen oli kielletty, hän malttiaan menettämättä maasta sieppaamallaan kivellä tuhosi vastustajansa. Syksyllä hän Petroskoin tiellä [Matroosan] mottitaistelussa vihollisasemia vyörytettäessä kulki hyökkäyslinjan edessä ja kasapanoksilla tuhosi useita vihollisen miehittämiä korsuja. Eräänä päivänä sotamies Matilaisen asema-aluetta tulitti vihollisen hyökkäysvaunu sellaisessa asemassa, että siihen ei näyttänyt voivan päästä käsiksi mitenkään. Silloin hän taitavasti toimien vei panssaritorjuntakiväärinsä eteen ja tuhosi sillä vaunun miehistöineen, täten avaten komppanialleen tien eteenpäin. – Sotamies Matilainen on vaatimaton, hiljainen taistelija, joka henkilökohtaisella esimerkillään on vaikeimmissakin tilanteissa kohottanut tovereittensa taistelumieltä ja siten ratkaisevasti vaikuttanut lukemattomien taisteluiden onnistumiseen.”
