Mannerheim-ristin ritarit
Kapteeni.
Syntyi 27.8.1911 Käkisalmessa, kaatui 13.2.1944 Jolmajärvellä, haudattu Viipurin sankarihautaan.
Ritari 31, 22.10.1941, luutnantti, komppanianpäällikkö 6./JR 12.
Vanhemmat talollinen Antti Mikkonen ja Anna Pohjolainen.
Ylioppilas Viipurin Realikoulu, Maanviljelys- ja Kauppalyseo 1937, varusmies PPP 1 1928–30, RUK reserviupseerikurssi 34 1936, KadK kadettikurssi 22 1938–39.
Soittaja KKR 1930–37, nuorempi upseeri TR 1937–38 ja komppanianpäällikkö 1939, komppanianpäällikkö 12.Pr 1940–41.
Talvisota: tiedustelu-upseeri ja komppanianpäällikkö JR 6 1939–40, Pasuri, Salmenkaita, Kaskiselkä. Jatkosota: komppanianpäällikkö JR 12 1941–43, JääkK/6.D päällikkö 1943–44, Rukajärvi, Tiironvaara, Pistojärvi, Kapustnajaoja, Kangasvaara, Kiestinki, Louhi, Röhö, Äänisniemi, Vienan kanava, haavoittui 1.11.1941 Rukajärvellä.
Reservivänrikki 30.7.1937, vänrikki 6.12.1939, luutnantti 29.11.1940, kapteeni 30.3.1942.
MR 2, VR 3 tlk, VR 3 mk, VR 4 mk, Ts mm, SaksRR 2.
”Ylipäällikkö on pvm:llä 22.10.41 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi luutnantti Soini Armas Mikkosen, joka taitavasti, kylmäverisesti ja rohkeasti on johtanut kiväärikomppaniaansa. Luutnantti Mikkonen on sodan alusta alkaen yhtämittaisesti johtanut menestyksellisesti etulinjan komppaniaansa. Lisäksi taisteluissa hän komppaniallaan valtasi useita kyliä ylivoimaiselta viholliselta ja tuhoamalla heinäkuun 29 päivänä rohkealla selustahyökkäyksellä vihollisen ampuma- ja elintarvikekolonnan hän ratkaisevasti vaikutti siihen, että vihollinen veti vahvat osastonsa pois, mistä oli reurauksena useiden kylien, laajan maaalueen ja ennen kaikkea hyökkäyksemme jatkamiselle edullisen, vihollisen päävoimien sivustaa uhkaavan aseman valtaaminen. Elokuun loppupuolella hän kärkijoukkonsa mukana tunkeutui jopa 30 km vihollisen puolustuslinjojen taa. Seuranneissa taisteluissa hän osoitti erinomaista henkilökohtaista urhoollisuutta, tuotti viholliselle suuria tappioita ja otti runsaasti sotasaalista torjuessaan erään venäläisen jalkaväkirykmentin painopisteen toistuvat iskut. Ratkaisupäivänä hänen asemistaan löydettiin mm. vihollisen rykmentin komentaja kaatuneena. Elokuun 27 päivänä hän komppaniansa 40 miehen alkupäässä hyökäten tuhosi täydellisesti vihollisen sitkeästi puolustautuvat valiojoukot, erään venäläisen divisioonan aliupseerikoulun, jolloin taistelukentälle jäi n. 120 kaatunutta venäläistä.”