Tulosta tämä sivu

Mannerheim-ristin ritarit

Takaisin listaukseen

Seuraava ritari

Edellinen ritari

LAAKSO Osmo Tapio
61
LAAKSO Osmo Tapio 61

Varatuomari, pormestari, majuri.
Syntyi 11.5.1916 Hämeenlinnassa, kuoli 10.11.2004 Hämeenlinnassa, haudattu Hämeenlinnaan Ahveniston hautausmaalle.
Ritari 61, 19.5.1942, kapteeni, patterinpäällikkö 1./RaskPsto 24.
Vanhemmat vahtimestari Juho Fredrik Laakso ja Agnes Aleksandra Luotonen.
Puoliso Marjatta Salokangas. Lapset Tuula Seija Kaarina (1958) Isosuo valtiotieteen maisteri Hämeenlinna.

 

Ylioppilas Hämeenlinnan lyseo 1935, varusmies KTR 1 1935–36, RUK reserviupseerikurssi 32 1936, SkPK sotilasohjaajakurssi 1941 ja rintamaupseerikurssi 1942, TykAmpK tykistön ampumakurssi 1943, ylempi oikeustutkinto Helsingin yliopisto 1947, varatuomari 1950. Kuului Hämeenlinnan suojeluskuntaan 1931–44, paikallispäällikkö 1940.

3. sotilasohjaaja Kanta-Häm skpE 1940–41 ja erityistehtävät 1944, vakinainen palvelus päättyi 30.11.1944.

Talvisota: tulenjohtaja ja patteriupseeri KTR 8 1939–40, Karjalan kannas, lomautettu toistaiseksi 4.5.1940. Jatkosota: patterinpäällikkö ja patteristoupseeri RaskPsto 24 1941–44 ja patteristonkomentaja 1944, Korpiselkä, Ristikangas, Kokkari, Tolvajärvi, Uuksu, Vilokki, Jalovaara, Leppäsyrjä, Kolatselkä, Otsoila, Palalahti, Koivuselkä, Pultsoila, Vitele, Ala-Tuulos, Ylä-Tuulos, Säntämä, Vehkaselkä, Saarimäki, Koivumäki, Novinki, Nurmoila, Pitmajärvi, Syvärinkaupunki, Syvärin sillanpää, Mäkriä, Sammatus, haavoittui 5.8.1941 Säntämässä sekä 3.9.1941 ja 23.6.1944 Tuulosjoella, kotiutettu 5.2.1945.

Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n Simpeleen tehtaan sosiaalipäällikkö 1945–47, Hämeen lääninhallituksen esittelijä 1947, apulaispoliisitarkastaja 1948, Hämeenlinnan kaupunginviskaali 1949–58, raastuvanoikeuden oikeusneuvosmies 1959–75 ja pormestari 1976–79.

Sotaoikeuden puheenjohtaja 1952–59, Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston jäsen 1954–68 ja kaupunginhallituksen jäsen 1954 ja 1956, Hämeenlinnan seurakunnan kirkkovaltuuston jäsen 1952–61 ja kirkkohallintokunnan puheenjohtaja 1961–64, Kanta-Hämeen Säästöpankin ja aluesäästöpankin luottamusmies 31 vuotta: tilintarkastaja 1953–65, isännistön jäsen 1959–70 ja puheenjohtaja 1961–70, hallituksen jäsen 1971–81, Kanta-Hämeen aluesäästöpankin hallituksen puheenjohtaja 1981–84, Kanta-Hämeen Kenttätykistökillan ja Sotainvalidien Veljesliiton Hämeenlinnan osaston jäsen, Hämeenlinnan Reserviupseerikerhon ja Hämeenlinnan-Vanajan Sotaveteraanien kunniajäsen, Kanta-Hämeen Sotilaspoikien Perinnekillan kunniajäsen 1995. Mannerheim-ristin ritarien säätiön valtuuskunnan jäsen 1954–02 ja varapuheenjohtaja 1988–99, varatilintarkastaja 1955–76 ja 1979–86, tilintarkastaja 1977–78.

Reservivänrikki 6.10.1936, reserviluutnantti 31.7.1940, kapteeni 24.6.1941, majuri 6.12.1954.
MR 2, SVR K, VR 2 mk, VR 3 tlk, VR 3 mk, VR 4 mk, Sk am, Ts mm, Js mm, Sot am, RUL am, Spoikar, Sotavet ar, SaksRR 2.

”Ylipäällikkö on pvm:llä 19.5.42 nimittänyt Vapudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi kapteeni Osmo Tapio Laakson.

Taistelussa seuratessaan kärkikomppaniaa [Palalahdessa] huomasi kapteeni Laakso, että eräs viljapelto, jonka kärkikomppania oli jo sivuuttanut, oli täynnä vihollisen ampumakuoppia ja ampujia. Arvelematta syöksyi kapteeni Laakso, oma-aloitteisesti muutaman tulenjohtueensa miehen kanssa tätä vihollista vastaan ja erittäin kiihkeässä lähitaistelussa tuhosi koko osaston ja poisti täten pääosastoa uhkaavan vaaran. Kapteeni Laakso ampui itse konepistoolillaan yli 20 vihollista. Kentälle jäi 100 kaatunutta.

Eräänä yönä yllätti vihollinen [Säntämässä] erään esikunnan ja kolonnan saartamalla sen ja katkaisten n. pataljoonan vahvuisena ainoan yhteystien [Verhnij Konetsiin]. Kapteeni Laakso, jonka lepoteltta oli samalla alueella, kokosi tulenjohtueensa, järjesti kolonnan ja esikunnan osat ja johti täten muodostamansa osaston häikäilemättömään vastaiskuun, joka johti aamuun mennessä vihollispataljoonan hajaantumiseen ja yhteystien avautumiseen. Seuraavana päivänä haudattiin tällä taistelukentällä yli 200 vihollista. Taistelun tulos on katsottava kapteeni Laakson oma-aloitteisen ja erittäin rohkean toiminnan ansioksi.

Kesällä kapteeni Laakson ajaessa eräältä kannakselta [Säntämä] tuliasemaansa oli n. 100 miehen vahvuinen vihollinen katkaissut tien ja avasi autoa vastaan kiivaan tulen useista pikakivääreistään, konepistooleistaan ja kivääreistään. Kapteeni Laakso syöksyi autosta tielle ja kaatoi heti konepistoolillaan useita kymmeniä vihollisia. Kun hänen konepistoolinsa meni epäkuntoon, käski hän autonkuljettajan noutamaan uuden konepistoolin tulenjohtueesta. Kahakassa hän haavoittui saaden kaksi luotia päähänsä, mutta silti jatkoi taistelua pistoolilla. Lopulta kapteeni Laakso menetti tajuntansa, mutta silloin saapui paikalle tulenjohtue vääpeli T:n [Taattola] johdolla. Tulenjohtue löi vihollisen täydellisesti. Kentälle jäi n. 80 vihollista ja huoltotie avautui.

Syksyllä hyökkäyksessä kapteeni Laakso yhdessä kapteeni E:n [Ericsson] ja vääpeli T:n [Taattola] kanssa kolmisin valtasivat konepistoolilla ja käsikranaatteja käyttäen vihollisen tukikohdan. Huolimatta haavoittumisestaan (jo toisen kerran tässä sodassa) hän suoritti tehtävän loppuun ja jäi rintamapalvelukseen vammastaan huolimatta.

Syvärillä varhain aamulla [4.10.41] havaitsi kapteeni Laakso, että vihollisen puoleiseen metsikköön n. 250 metriä tulenjohtopaikasta oli ilmestynyt suorasuuntaustykki, kaivettuna pyörien puolia myöten maahan. Kapteeni Laakso päätti tehdä sen toimintakyvyttömäksi. Asettaen pienoiskranaatinheittimen ampumaan oikealla olevaa vihollisen konekivääriä, eteni mukanaan tulenjohtaja sekä jalkaväen aliupseeri ja yksi sotamies yli aukean lyhyillä syöksyillä. Sopimuksen mukaan otti hän kiertokaukoputken ja tulenjohtaja teki lukon käyttökelvottomaksi. Tällöin huomasivat he kuormastopeitteen alla makaavan vihollisen ja hieman loitommalla vielä kaksi. Nämä tuhottiin niiden yrittäessä ylös. Ampuvia vihollisia rupesi ilmestymään nyt näkyviin usealta suunnalta, mm. tulenjohtajan taakse nousi kaksi vihollista n. 10 metrin päässä. Kapteeni Laakso ehti varoittamaan, jolloin tulenjohtaja ampui viholliset pystykorvallaan. Taistellen tuhosivat he n. 10 vihollista ja kun sitten ampuvien vihollisten lukumäärä alkoi käydä ylivoimaiseksi ja tykin käyttökelvottomaksi saattaminen oli suoritettu, käski kapteeni Laakso osastonsa vetäytymään omille linjoille, minkä suorittivat taitavasti osan vuorollaan syöksyessä ja osan ampuessa konepistoolilla pitäen siten vihollisen alhaalla.

Koko sodan ajan on kapteeni Laakso taistellut esimerkillisellä rohkeudella ja tarmolla toimien aina etummaisimmassa linjassa, osoittaen urheutta, harkintaa ja mitä suurinta taitoa.”

Seuraava ritari

Edellinen ritari

Takaisin listaukseen


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä